Hengellisten kesäjuhlien suuri suosio on suomalainen poikkeusilmiö. Herätysliikkeiden kesäkokoontumisia voi pitää jopa vastakulttuuritapahtumina.
Suomalaisista hengellisistä kesäjuhlista suurimmat, vanhoillislestadiolaisten suviseurat, päättyivät viikko sitten Nivalassa. Ensi viikonloppuna heränneet eli körtit kokoontuvat Ylistaroon herätysliikkeiden toisiksi suurimpaan kesätapahtumaan herättäjäjuhlille. Vapaiden kristillisten suuntien juhlista mittavin, helluntailaisten kesäkonferenssi, kokosi juhannuksena väkeä Keuruulle.
Evankelis-luterilaisessa kirkossa toimivien herätysliikkeiden kesäkokoontumiset ovat suomalaisille niin tuttu ilmiö, että niiden poikkeuksellisuutta ei edes tiedosteta. Suviseuroissa oli tänäkin vuonna paikalla enimmillään yhtä aikaa lähes 70 000 vierasta. Joskus on päästy tuon luvun ylikin. Ensikertalaisen tapahtumapaikalla mykistää jo väenpaljous. Herättäjäjuhlissa voi sielläkin olla sanan kuulossa ja virsiä veisaamassa yhtä aikaa yli 30 000 ihmistä. Vuosittain herätysliikkeiden kesäjuhlilla käy yhteensä 150 000-200 000 kuulijaa.
Lukujen kohdalla kannattaa huomata, että kirkollisten kesäjuhlien väkimäärää ei tavata laskea ynnäämällä yhteen kaikkien erillistilaisuuksien kävijämäärää, kuten tehdään monessa muussa suomalaisessa kesätapahtumassa. Jos laskettaisiin, päästäisiin vielä paljon komeampiin lukemiin. Nyt ilmoitetaan yleensä se ihmismäärä, joka enimmillään on yhtä aikaa paikalla tai kerrotaan arvio juhlissa käyneiden eri ihmisten kokonaismäärästä.
Kirkollisia herätysliikkeitä on myös muualla kuin Suomessa, mutta tapa kokoontua kymmenintuhansin oman liikkeen kesäjuhlille on täällä ilmeisesti kaikkein vahvin. Esimerkiksi Ruotsissa samanlainen perinne ei elä.
Vaikka side kirkkoon tai esimerkiksi suvun kautta tutuksi tulleeseen herätysliikkeeseen olisi jäänyt heikoksi, suuri kesätapahtuma on puitteiltaan sopivan väljä tilaisuus pitää tämä side ehjänä. Tuhansien tai kymmenientuhansien muiden joukossa yksittäinen seuravieras voi halutessaan liikkua kuulijana tai tarkkailijana melkein huomaamatta.
Kiistatta hengellisten kesäjuhlien voima on niiden vahvassa yhteisöllisyydessä. Juhlilla tavataan vanhoja tuttuja vuosien takaa. Nuoria vetää mukaan toisten nuorten mukanaolo. Ja kun paikalla on valtava joukko muita samalla tavoin ajattelevia, saa oma uskonnäkemys vahvistusta. Toisaalta esimerkiksi suviseuroissa kulkee myös sellaisia nuoria kuulijoita, jotka ovat liikkeestä jo muuten irtautuneet. Seurojen ilmapiiri ja ystävien tapaaminen vetää heitä mukaan edelleen.
Yhtenäistyvien arvojen maailmassa herätysliikkeiden kesäjuhlia voi pitää jopa vastakulttuuritapahtumina. Niissä omat perinteet kuten liikkeen laulut ja tapa julistaa elävät vahvana. Kesäjuhlille tullaan ikään kuin haukkaamaan annos sellaista, joka muualta yhteiskunnasta tai kirkosta on jo kadonnut. Omat perinteet ovat myös ylpeyden aihe.
Ulospäin suuret kesäjuhlat ovat herätysliikkeiden voimannäyttöjä. Niiden aikana liikkeiden mahdollisten kiistakysymysten toivotaan pysyvän pinnan alla. Esimerkiksi evankelisen herätysliikkeen kesäjuhlilla nähtiin kuitenkin taas luottamushenkilöpaikkoja täytettäessä ankaraa vääntöä naispappeuden vastustajien ja hyväksyjien välillä.
Molemman näkemyksen edustajat pystyvät kuitenkin yhä kokoontumaan samaan vuotuiseen tapahtumaan, sen verran vahva halu on kummankin osapuolen väellä olla mukana oman liikkeen perinteisessä suuressa juhlassa.