Herätysliikkeet ja uskonnolliset yhteisöt voisivat katsoa välillä peiliin, Uskontojen uhrien tuki ry:n Oulun vertaistukiryhmän vetäjä Satu Arvola toteaa. Hän viittaa uskonnollisten yhteisöiden sisäänpäin kääntyneisyyteen ja siihen, että ne pyrkivät esittämään itsestään ulospäin vain kiiltokuvan.
"Toivon, että uskonnolliset yhteisöt kantavat vastuunsa ja kunnioittavat jäseniään. Ihmisiä pitää kohdella hyvin."
Arvola kertoo, että vertaistukiryhmät ovat kokoontuneet Oulussa marraskuusta 2002. Siitä lähtien on ollut kymmenkunta tapaamista. Yleensä paikalle tulee kahdeksasta kymmeneen ihmistä. Ryhmä kokoontui viime lauantaina ja seuraavan kerran tapaaminen on huhtikuun 17. päivä.
"Yleensä henkilö on eronnut jostakin uskonnollisesta ryhmästä ja haluaa jutella siitä. Tyypillistä tapausta ei ole, vaan kävijöiden elämäntilanteet vaihtelevat paljon", Arvola kertoo.
Vappu ja Oona (nimet muutettu) ovat nuoria, eräästä herätysliikkeestä eronneita naisia.
"Koko lapsuus ja kaikki sosiaaliset ympyrät liittyivät liikkeeseen. Kun erosin, kaikki hylkäsivät minut, paitsi sukulaiset, mutta hekin suhtautuivat varauksella. Ihminen, joka on eronnut, koetaan uhkana", Oona toteaa.
Hän sanoo toivovansa, että herätysliikkeisiin kuuluvat ihmiset avaisivat silmänsä ulkomaailmalle ja että he eivät uskoisi kaikkia valheita.
"Se on vaikeaa, koska liikkeeseen synnytään ja se opitaan lapsesta asti. On pakko ajatella tietyllä tavalla", Oona puuskahtaa.
Koko elämä voi
kuulua yhteisölle
Satu Arvola pitää hankalana sitä, että uskonnollisten yhteisöjen säännöt koskevat kaikkia elämänalueita.
"Yhteisöissä on oma kieli, johon jäsenet opetetaan. Asioita toistetaan ja ne jäävät jäsenissä elämään. Tietyt asiat pitää hallita, jotta olisi hyvä ja 'katu-uskottava' yhteisön jäsen. Oman identiteetin tilalle jää lahkopersoona", Arvola esittää.
Oona havaitsi, ettei yhteisön sääntöjä ihmettelevälle annettu todellisia vastauksia.
"Yhteisö ei ollut tasa-arvoinen. Jos nainen on hedelmällinen, niin hänen tulevaisuutensa on määritelty, koska ehkäisyn mahdollisuutta ei ole. Yhteisöllä oli myös kummallisia oikeuksia henkiseen pahoinpitelyyn", Vappu ihmettelee.
Arvolan mukaan eri uskonnolliset yhteisöt ja niiden toimintatavat ovat hyvin samankaltaisia. Hän katsoo, että yhteisöissä on kyse myös vallankäytöstä ja rahasta, minkä vuoksi jäseniä ei päästetä eroamaan helposti.
"Yhteisöt pelottelevat niitä, jotka harkitsevat lähtöä, että heistä tulee luopioita, alkoholisteja ja narkkareita. Jäseniin on istutettu fobioita. Osa jäsenistä on tyytyväisiä. Osa ei ole, mutta he eivät kykene lähtemään, koska heillä on liikaa menetettävää", Arvola kertoo.
"Perheessä vanhemmat pelkäävät henkilökohtaisesti epäonnistuneensa kasvatuksessa, jos lapset lähtevät", Vappu lisää.