Pääkirjoitus

He­rät­tä­viä ope­tuk­sia Sak­sas­ta

Saksan Kölnissä uudenvuoden juhlinta vaihtui kaaokseksi, kun kaupungin keskustassa useat sadat miehet häiriköivät, ja osa heistä alkoi fyysisesti lähennellä alueella liikkuneita naisia.

Saksan Kölnissä uudenvuoden juhlinta vaihtui kaaokseksi, kun kaupungin keskustassa useat sadat miehet häiriköivät, ja osa heistä alkoi fyysisesti lähennellä alueella liikkuneita naisia.

Rikosilmoituksia tehtiin yli 500, joista merkittävä osa liittyi sukupuoliseen ahdisteluun. Samaa, tosin paljon pienemmässä mittakaavassa, tapahtui uutenavuotena myös Helsingin keskustassa.

Valtaosa ahdistelijoista oli pohjoisafrikkalaista alkuperää, osa maahan äskettäin tulleita turvapaikanhakijoita. Kölnin tapahtumat ovat nyt johtaneet Saksassa kiivaaseen keskusteluun pakolaispolitiikasta, turvapaikanhakijoiden kotouttamisesta ja myös tavasta, jolla viestimet kertoivat tapahtumista.

Kölnin uusivuosi on suurin yksittäinen törmäys, jonka uusille lukemille Euroopassa noussut turvapaikanhakijoiden tulo on synnyttänyt. Humalatila ei riitä tapahtumien selitykseksi, vaan joukkoahdistelussa oli kyse myös kulttuurien törmäyksestä. Tulijoiden lähtömaissa naisen asema on heikompi kuin Euroopassa.

Samalla pitää muistaa, ettei naisten ahdistelu Saksassa tai missään muuallakaan ole uusi ja vain pakolaisiin liittyvä ilmiö. Tästä on Suomestakin kerrottavana luultavasti satojatuhansia todistuksia.

Ja samalla on hyvä muistaa myös se, että ahdisteluun tai vakavampiin seksuaalirikoksiin on Saksassa tai Suomessa syyllistynyt vain hyvin pieni osa maahantulijoista.

Tämä ei kuitenkaan saa johtaa ongelman vähättelyyn. Tuskin kukaan Suomeen tullut miespuolinen turvapaikanhakija on välttynyt kuulemasta siitä, mitä Suomen lainsäädäntö, normit ja perinne opettavat naisen asemasta yhteiskunnassa.

Sen jälkeen tulijalta, joka haluaa jäädä Suomeen, pitää vaatia toimimista annetun valistuksen pohjalta. Rikoksen tekijälle ei pidä antaa mahdollisuutta puolustautua sillä, ettei hän tiennyt, mitä ei saa tehdä.

Saksan tapahtumiin on liittynyt myös sen läpikäynti, miten viestimet käsittelivät Kölnin kaaosta.

Suuri epäonnistuja oli julkinen tv-kanava ZDF, joka ei kolmen päivän ajan kertonut tapahtumista mitään. Neljäntenä päivänä yhtiössä tehtiin uudelleenarviointi ja pyydettiin anteeksi vaikenemista.

Yhtiö antoi näin aineksia äärioikeiston parissa yleisille salaliittoteorioille, joiden mukaan perinteiset viestimet eivät halua kertoa pakolaisiin liittyvistä lieveilmiöistä.

Myös Suomessa on noussut keskustelua siitä, miten aihetta pitäisi käsitellä julkisuudessa. Vastuullinen lehdistö ei voi lähteä huhujen levityksen tielle, mutta tosiasiat on kerrottava, epämiellyttävätkin, avoimesti ja asiallisesti.

Viestinnällisiä uudelleenarviointeja on tehty myös Suomen poliisissa. Sen puolustukseksi pitää sanoa, että tiedotus mieliä kiihdyttävistä aiheista ei ole koskaan helppoa.

Yhdestä epäselväksi jääneestä seikasta, vapaaehtoisista järjestyspartioista, poliisiylijohtaja Seppo Kolehmainen kertoi kuitenkin maanantaina Ylen haastattelussa kiitettävän kirkkaan kannan: rasistisin motiivein liikkeillä olevia katupartioita ei Suomessa missään tapauksessa hyväksytä.