Herääminen ei olisi voinut tapahtua yhtään peliä myöhemmin. Ville Peltonen on jälleen erittäin potentiaalinen olympianimi Jukka Jalosen papereissa. Vaikka leijonaikonin liuku ei enää olekaan suuruuden vuosiensa tasolla, hän edelleen osaa näyttää suuntaa niin kaukalossa kuin pukukopissa.
Peltonen, 36, voi hyvinkin liittyä helmikuussa Teemu Selänteen, 39, kanssa samaan seuraan. Molemmat pelaavat uransa taatusti viimeisissä olympialaisissa.
Joissakin piireissä varmana olympianimenä pidetty Niko Kapanen sitä vastoin petti odotukset. Näillä näytöillä Kapanen viettää helmikuussa kevätlomaa Kazanissa, kun taas seurakaveri Jarkko Immonen lähtee 12 tunnin aikaeron päähän kauas länteen.
Immonen kuului leijonien suuriin onnistujiin. Myös Lasse Kukkonen saa olla tyytyväinen omaan turnaukseensa.
Yksittäisinä onnistujina päävalmentaja Jalonen nosti esiin Mikko Mäenpään, Pasi Puistolan, Leo Komarovin ja Marko Anttilan. Näille olympiajuna tulee kuitenkin liian nopeasti, joten kvartetti voidaan hyvinkin nähdä kevään MM-jäällä Kölnissä.
Jos on Jalosella pähkäilemistä Suomen olympiajoukkueen rakentamisessa, sama koskee hänen virkaveljeään Bengt-Åke Gustafssonia lahden toisen puolella.
Muun muassa vanhat sotaratsut Mattias Weinhandl, Mattias Timander ja Peter Forsberg eivät uhkuneet olympiakuntoa. Suurin tähti Forsberg pelasi kolme ottelua tehoin 0+0=0, jotka ovat hänen kaltaiselleen supertähdelle noloa luettavaa.
Forsberg tekee päätöksen uransa jatkosta alkavalla viikolla. Jos se jatkuu, onko seura MoDo vai onko uusi osoite jossain päin Pohjois-Amerikkaa.
Valistunut veikkaus kuuluu MoDo.
"Viuhkat lätisemään! Aalto liikkeelle! Rymistellään lisää! Huutoa peliin!"
Areenan kuuluttajalla oli mitä ilmeisimmin täydet valtuudet agitoida yleisö tekemään, mitä hän halusi, mikä jossain määrin voi olla katsojien aliarvioimista. Kyllähän ihminen - niin aikuinen uin lapsi - tajuaa, milloin kaukalosta välittyvä tunnelma ja pelaajien otteet ovat esimerkiksi aplodien arvoisia.
Tämä kuuluttaja teki työtä käskettyä. Hän ruinasi ja maanitteli lähes jokaisella pelitauolla, koska kaupallisia tiedotteita oli niin vähän, ja kansa vastasi huutoon nöyrästi. Möykkä lähes täydellä areenalla oli ajoittain korvia huumaava, ja oman mausteensa kakofoniaan toivat venäläiset fanit, joilla kannattaminen on verissä.
Sunnuntain Ruotsi-ottelussa yleisö oli äärimmäisen hyvin virittäytynyt turnauksen finaalipelin asettamiin haasteisiin. Ilman kuuluttajan ruinaamistakin desibelit olisivat helpostikin nousseet lähelle kipurajaa. Moisesta pauhusta voidaan Jokerien kotiotteluissa nähdä vain unta. Samaa voi sanoa Raksilan "hornankattilasta", joka on pelkkä muisto vain.
Nykysuuntauksessa näyttää olevan kiveen hakattu käsikirjoitus. Mitä enemmän ääntä, sitä parempi tunnelma.
Niin. Eihän jääkiekko-otteluun tulla seurustelemaan, vaan katsomaan jääkiekko-nimistä viihdetarjontaa - ja päästää tunteensa valloilleen.
Jouko Vuorjoki
jouko.vuorjoki@kaleva.fi