Kirjoittaja on osastopäällikkö Suomen Pankissa.
Suomessa inflaatiopeikko on ollut unten mailla jo pitkälti yli kymmenen vuoden ajan. Vuosina 1995-2006 kuluttajahinnat nousivat keskimäärin vain 1,4 prosenttia vuodessa. Muutamina vuosina kuluttajahintaindeksin nousu on jäänyt nollaan tai käynyt jopa negatiivisella alueella. Vuosituhannen vaihde muodostaa ainoan poikkeuksen. Silloin inflaatio kiihtyi tilapäisesti neljään prosenttiin.
Samaan aikaan kun inflaatio on ollut matalaa, taloudellinen kasvu on ollut ripeää ja kuluttajien luottamus omaan talouteensa on pysynyt korkeana. On vaikea löytää ainuttakaan esimerkkiä siitä, että matalasta inflaatiosta olisi ollut kansalaisille jotakin haittaa.
Suomen kuluttajahintojen nousu on euroaikana ollut hitaampaa kuin muissa euroalueen maissa keskimäärin. Muita hitaampi inflaatio on ollut odotettua ja toivottavaakin, sillä Suomessa hinnat ovat keskimäärin korkeammat kuin muualla. Rahaliiton oloissa hintatasojen voisi odottaa lähentyvän toisiaan. Siksi korkeiden hintojen maissa inflaation tulisikin olla muita hitaampaa. Muussa tapauksessahan ennestäänkin kalliista maasta tulisi vielä kalliimpi.
Pitkän hintavakaan kauden jälkeen inflaatio on viime kuukausina nopeasti kiihtynyt ja näyttää edelleen kiihtyvän. Lokakuussa kuluttajahintaindeksi oli 2,7 prosenttia edellistä vuotta korkeampi. Lähikuukausina inflaatiovauhti vain kiihtyy, ja ennen vuoden loppua nähdään todennäköisesti yli kolmen prosentin inflaatiolukuja. Suomi oli vuosikausia euroalueella luokan paras oppilas, mutta nyt se on putoamassa häntäpäähän.
Inflaation nopeutumiseen on monia syitä. Yksi niistä on polttoaineiden hintojen kohoaminen. Se on seurausta öljyn maailmanmarkkinahintojen jyrkästä noususta. Omistusasumisen kallistuminen on toinen Suomen elinkustannuksia viime aikoina nostanut tekijä. Se taas johtuu asuntojen hintojen ja lainakorkojen noususta. Inflaatiota ovat viime kuukausina kiihdyttäneet myös palvelujen kallistuminen ja ruoan hintojen nousu.
Helpotustakin inflaatiopaineisiin on odotettavissa. Öljyn maailmanmarkkinahintojen odotetaan kääntyvän laskuun, vaikka hintataso jääkin viime vuosiin verrattuna hyvin korkeaksi. Asuntojen hintojen nousun uskotaan taittuvan kohonneiden korkojen seurauksena. Markkinoilla arvellaan korkojen nousuvaiheen olevan päättymässä.
Muutoin hintapaineet sitä vastoin näyttävät olevan kasvussa. Samalla, kun omistusasuntojen hintojen nousu vaimenee, vuokrat ovat nousussa. Pellervon taloudellisen tutkimuslaitoksen mukaan liha-, maito- ja viljatuotteiden hinnat hypähtävät ensi vuonna reippaasti ylöspäin. Palkankorotukset ovat meillä muihin maihin verrattuna melko korkeita. Se tuo väistämättä nousupaineita hintoihin ennemmin tai myöhemmin.
Tässä valossa ei ole mikään ihme, että kuluttajien inflaatio-odotukset ovat hypähtäneet uudelle tasolle.Tilastokeskuksen kuluttajabarometrin mukaan suomalaisten hintojen nousuodotukset pysyivät hyvin pitkään ja vakaasti kahden prosentin tasolla. Tuoreimmat barometritiedot kertovat seuraavan vuoden inflaatio-odotusten nousseen jo pitkälle yli kolmen prosentin.
Inflaatio-odotusten voimistuminen ei sinänsä ole yllättävää. Kuluttajat ovat noteeranneet polttoaineiden kallistumisen, seuranneet palkkaneuvottelujen vaiheita ja lukeneet lehdistä inflaation kiihtymisestä muualla maailmassa.
Huolestuttavaa tässä on se, että inflaatio-odotusten voimistumisella on taipumus toteuttaa itseään. Hinnanasettajien on helpompi perustella itselleen hintojen korottamista silloin, kun he luulevat muidenkin nostavan hintojaan. Kohonneet inflaatio-odotukset saavat sovitut palkankorotukset tuntumaan reaalisesti pieniltä, mikä nostaa tulevia palkkatoiveita ja -vaatimuksia. Hinta-palkkakierteen riski on siten kasvamassa. Jos riski laukeaa, se johtaa kilpailukyvyn rapautumiseen ja lopulta työllisyyden heikkenemiseen. Devalvaatiolla ei enää voi korjata aiempia hinnoitteluvirheitä.
Suomi ei ole ainoa maa, jossa inflaatiohuolet ovat nostaneet päätään. Kohonneet öljyn ja metallien hinnat ovat jo jonkin aikaa olleet globaali huolenaihe. Niiden lisäksi on viime aikoina tullut ruoan maailmanmarkkinahintojen yllättävän jyrkkä nousu.
Yksi globalisaation eduista kymmenen viime vuoden aikana on ollut se, että kehittyneissä maissa monien tuontitavaroiden hinnat ovat laskeneet. Tämä vaikutus alkaa pikku hiljaa väistyä. Esimerkiksi Yhdysvalloissa kiinalaisten tuontitavaroiden hinnat ovat kääntyneet nousuun. Dollarin heikkeneminen ja Yhdysvaltain rahapolitiikan keventäminen herättävät nekin kysymysmerkkejä tulevasta inflaatiosta.
Myös euroalueella inflaatio on syksyn aikana kiihtynyt, olkoonkin, että tätä pidetään tilapäisenä. Euroopan keskuspankin neuvosto on toistuvasti tuonut esiin huolensa inflaation kiihtymisestä.
Inflaation torjunta on keskuspankkien tehtävä molemmin puolin Atlantia. On täysi syy uskoa, että keskuspankit tulevat tämän tehtävän myös hoitamaan. Inflaatio-odotusten voimistumisen ja palkka-hintakierteen estäminen Suomessa on sen sijaan kansallinen huolenaihe, mutta siihen ei vain löydy suoria talouspoliittisia välineitä.
Oikeastaan ei ole muuta keinoa kuin varoittaa: inflaation voimistuminen johtaa ennen pitkää työllisyyden heikkenemiseen. Pahinta, mitä nyt voisi tapahtua, olisi ajautua kansainväliseen taantumaan samalla, kun hintakilpailukyky heikkenee.