Auto kiemurtelee pitkin kivipäällysteistä hiekkatietä yhä korkeammalle Yunnanin vuoristoon. Alhaalla laaksossa pellot orastavat vihreinä, mutta ylhäällä vuorilla punainen maaperä on paljasta ja kuivaa.
Vastaan tulee kuorma-auto, jonka lavalla istuu naisia hedelmäkoreineen. He ovat matkalla kaupunkiin myymään kevään satoa.
Tunnin ajomatka päätyy 2 500 kilometrin korkeuteen, Yi-vähemmistökansan asuttamaan Heqing-kylään.
"Vuorilla asuvat vähemmistöt ovat yleensä köyhistä köyhimpiä", kertoo Oxfam-kansalaisjärjestölle työskentelevä Zhang Song.
Zhang sanoo, että on vaikeaa nimetä suurinta Heqingiä kalvavaa ongelmaa.
"Niitä on niin paljon. Täällä ylhäällä vuoristossa ei ole vettä, eikä viljelymaata. Myös terveydenhuollon ja koulutuksen suhteen on ongelmia", mies luettelee.
Possu lainarahalla
Maanviljelystä ja eläinten kasvattamisesta elantonsa riipivien kyläläisten elämä muutti suuntaa kymmenen vuotta sitten. Tuolloin Oxfam valitsi Heqingin yhdeksi monista Kiinan projektikylistään.
Lääke on ollut periaatteessa yksinkertainen - kansalaisjärjestö on opettanut kyläläisiä auttamaan itse itseään. Opetuksen apuvälineiksi luotiin kyläyhteisöhallitus ja sen luotaama kehitysrahasto.
Kyläyhteisöhallitus toimii kyläläisten aivoriihenä, äänitorvena ja moottorina. Hallitus etsii ratkaisuja kylää riivaaviin ongelmiin ja patistaa sen jälkeen kyläläisiä ratkaisemaan ne itse.
Oxfamin rahoittamasta kehitysrahastosta kyläläiset voivat lainata rahaa ja ostaa sillä esimerkiksi siemeniä ja maanviljelyvälineitä tai sikoja, kanoja ja lehmiä ja kohentaa sitä kautta elintasoaan.
Kyläläisten yhdessä rakentamat vesikaivot sekä kylään johtava tie ovat tärkeimmät tähän astisista saavutuksista.
"Ennen tien rakentamista kylästä pääsi muualle ainoastaan vuoripolkua pitkin kävelemällä. Mutta sekin muuttui sateen aikana vaaralliseksi", kertoo pyöreäkasvoinen kylähallitukseen kuuluva mies.
Jo pelkästään tien ansiosta kyläläisten elintaso on noussut konkreettisesti. Nyt kylässä kasvatetaan eläinten lisäksi myös hedelmiä ja molempia voi kuljettaa helposti tietä pitkin kaupunkiin myyntiin.
"Kahdeksan vuotta sitten kyläläisten keskitulot olivat 365 yuania (37 euroa) vuodessa henkeä kohti, nyt tulot ovat kasvaneet puolella", summaa Zhang.
Oman kylän lääkärit
Väsyneen näköinen Xiu Mei Jian, 8, istuu kylän terveyskeskukseksi nimetyssä huoneessa vaaleanpunainen huivi päässään. Tytön vieressä odotteleva iäkäs isä seuraa, kun tippapullosta valuu hiljalleen nestettä tytön suoneen.
"Tytöllä on kuumetta ja kipua keuhkoissa sekä kurkussa", diagnosoi toinen kylän kahdesta lääkäristä, Luo Feng Ying.
Tytön isä kertoo, että jokainen perheestä on ollut vuorollaan kipeänä ja hoito ja lääkkeet ovat tehneet aimo loven perheen kukkaroon.
Köyhällä maaseudulla pätevät lääkärit ovat harvassa ja sairaalat vielä harvemmassa, sillä korkeat palkat ja resurssi keskittyvät yleensä kaupunkeihin.
Luo, kuten myös toinen tyttö, Gong Lan Xiu, ovat opiskelleet kaksi vuotta lääketiedettä Dalissa Oxfamin rahoilla. Tyttöjen palkka puolestaan maksetaan kehitysrahastosta ja sen suuruudesta päättää kylähallitus.
"Tämän vuoksi lääkärit tuntevat velvollisuutta organisaatiota ja kyläläisiä kohtaan ja sitoutuvat paremmin kylässä työskentelyyn", toteaa Zhang.
Tytöt koulun penkille
Vuoren laella nökättävän, valkotiilisen ja kaksikerroksisen kyläkoulun luokkahuoneet ovat siistejä ja yksinkertaisia. Puiset pulpetit ovat kahden istuttavia ja penkkinä on puurahi. Koulussa on 66 oppilasta, joista 34 tyttöjä.
"Ennen koulussa oli pääasiassa kylän poikia. Perheiden mielestä tyttöjen koulunkäynti ei ollut välttämätöntä", kertoo kyläkoulun opettaja Wu Ying Qun.
Monelle perheelle 80 yuanin lukuvuosimaksu muodosti ratkaisevan kynnyksen. "Nyt kuitenkin kaikki perheet antavat myös tyttöjen käydä koulua".
Tämä on kylähallituksen ansiota. Kylähallitus on puhunut perheiden kanssa ja selittänyt, miten tärkeää koulunkäynti on myös tytöille. Jos perheillä ei ole ollut varaa maksaa koulumaksuja, hallitus on niitä avustanut.
Maaliskuusta lähtien Kiinan hallituksen päätöksellä perusopetus köyhillä maaseuduilla muuttui ilmaiseksi. Heqingissä maksetaan kuitenkin vielä 30 yuania koulukirjoista.
Naisille lisää itsetuntoa
Kyläyhteisöhallitus on tasa-arvoistanut myös kylän vanhempia naisia.
"Ennen naiset eivät uskaltaneet edes kävellä kadulla, vaan he pysyivät kotona kasvattamassa lapsia ja sikoja. He eivät tunnistaneet edes rahaa", kertoo kyläintalolle kokoontuneen kylähallituksen naisjäsen Gong Lan Xiu hiljaisellä äänellä, posket jännityksestä punoittaen.
Aktivoidakseen kylän "heikkoa ryhmää", eli naisia, hallitukseen on tarkoituksella otettu naisia alusta asti. Nyt heitä on jo kolmannes. Myös hallituksen kehitysrahasto on suunnattu erityisesti naisia varten.
"Lainan avulla naiset ovat ostaneet omia sikoja ja kanoja sekä siemeniä ja lannoitteita. Nyt he ottavat osaa myös eri aktiviteetteihin, tekevät ratkaisuja ja miesten tavoin käyvät jopa kylän ulkopuolella töissä", luettelee Gong.
Hallituksen miehet nyökkäilevät päitään myöntävästi.
"Minun vaimoni on nykyään niin hyvä kaupantekijä, että hän onnistui tinkimään yleensä yhdeksän yuania maksavien kananmunien hinnan kuuteen yuaniin", hehkuttaa mustaan puvuntakkiin pukeutunut mies ylpeänä.
Eikö kylän miehiä yhtään pelota, kun naisista on tullut yht´äkkiä näin päteviä?
"Ei me pelätä. Sehän vain helpottaa miesten elämää, kun naiset osallistuvat nyt kaikenlaisiin aktiviteetteihin", laukaisee aviomies ja nauraa.