Kun oululainen Laura Haasala, 21, jokin aika sitten selaili vanhoja ala-asteenaikaisia ystäväkirjojaan, hänen suupielensä kääntyivät leveään hymyyn.
"Toiveammatti"-kohdassa luki kaikissa kirjoissa "ratsastuksenopettaja" ja "ketä ihailet?" -kysymykseen oli tomerasti kirjoitettu Suomen kaikkien aikojen menestyneimmän kouluratsastajan, Kyra Kyrklundin, nimi.
Nyt taskussa ovat tuoreet ratsastuksenohjaajan paperit, ja takana on antoisa ja opettavainen harjoittelukesä Kyrklundin Snowhill Farmilla Englannin West-Sussexissa.
"Tämä on ollut unelma-ammattini pikkutytöstä lähtien. Aloitin ratsastuksen Saaran tallilla 9-vuotiaana, ja sen jälkeen urahaaveet olivat selvät", Haasala hymyilee.
Totta puhuen ammatin tekeminen rakkaasta harrastuksesta aiheutti myös hieman tuumailuja.
"Ratsastus on harrastuksenakin niin kokonaisvaltainen elämäntapa, että kieltämättä mietitytti, haluanko tehdä sitä aamusta iltaan. Sitten päätin, että haluan", tuore ratsastuksenohjaaja nauraa.
Haasala valmistui Ypäjän hevosopistolta lokakuussa. Ylioppilaspohjainen koulu kesti pari vuotta, ja siellä oli mukana myös Haasalan 16-vuotias puoliveriruuna Kasander.
"Kaikki opinnot suoritettiin kuitenkin koulun hevosilla. Oman hevosen hoito jäi koulun ohella iltahommiksi."
Tärkeää oppia Englannista
Ratsastuksenohjaajan opintoihin kuuluu yhteensä puoli vuotta harjoittelua. Kun tarjous lähteä loppuharjoitteluun Kyrklundin tallille tuli, Haasala oli innoissaan. Matkassa oli kuitenkin muutamia mutkia.
"Suurin ongelma oli tietysti järjestää Kassun hoito täällä niin pitkäksi ajaksi. Sain sen onneksi Tampereelle kaverin hoiviin, ja iso kiitos kuuluu vanhemmilleni, jotka suostuivat maksamaan sen ylläpidon noilta kuukausilta. Jos asia ei olisi järjestynyt, en olisi voinut lähteä."
Haasala saapui Snowhill Farmille toukokuussa.
"Harjoittelijan tehtäviin kuului paitsi yleinen hevosten ja tallin hoito, myös ratsastus. Minua valmensi paitsi Kyran lisäksi hänen valmentajamiehensä Richard. Hän oli uskomaton opettaja. En yhtään ihmettele, että Kyra on pärjännyt niin hyvin, kun hänellä on tuollainen valmentaja. Opin viiden kuukauden aikana paljon uutta ratsastuksesta ja sain ratsastaa upeilla hevosilla."
Haasala oli yllättynyt siitä, kuinka maanläheinen henki Kyrklundin tallilla vallitsi.
"Siellä ei harrastettu mitään turhaa hössötystä, edes olympialaisten alla. Ihailen Kyraa erityisesti siinä, ettei hän ole ostanut huippuhevosiaan kalliilla rahalla vaan kouluttanut ne alusta lähtien itse. Pekingistä ei tullut mitalia, mutta se ei ollut Kyralle takaisku. Hän ei tee työtään mitalien takia. Jos hän tekisi, hän olisi vaihtanut kansalaisuutensakin jo aikoja sitten, pystyäkseen kisaamaan arvokisajoukkueissa."
Palautteen
näkee hevosesta
Tällä hetkellä Haasala aloittelee töitään Oulun alueella. Parasta ammatissa on hänen mielestään se, että siinä yhdistyy eläinten ja ihmisten kanssa työskentely.
"Palkitsevimpia ovat ne hetket, kun ratsastaja hoksaa jotain uutta ja palautteen näkee välittömästi hevosesta. Haasteita työhön tuo se, että kohteena on aina oikeastaan kaksi oppijaa, sekä ratsastaja että hevonen."
"Myös ratsastajia on monenlaisia: lasten ja aikuisten ratsastuksen opetus poikkeaa toisistaan melko tavalla. Aloittelevien aikuisten oppiminen taas on useimmiten kiinni siitä, pystyvätkö he luottamaan opettajaan ja hänen antamiinsa ohjeisiin vai ottavatko pelko ja epävarmuus ylivallan. Ratsastuksen oppiminen ei ole suoraviivaisen yksinkertaista tai kiinni pelkästään oppijan fysiikasta, niin kuin monessa muussa lajissa", Haasala miettii.
Koulun arvioinneissa Haasala sai kuulla olevansa opettajana lempeä mutta vaativa.
"Sellainen ope haluan ollakin. Oikeudenmukainen hevosille ja reilu ratsastajille", Haasala hymyilee.