Nuori ja hento dekkarikirjailija Karen Slaughter (1971) kirjoittaa synkeistä rikoksista, jotka hän sijoittaa amerikkalaiseen pikkukaupunkimiljööseen.
Yhdysvalloissa ja Englannissa bestseller-listojen kärkisijoilla keikkuvan kirjailijan kolmas suomennos Piinattu ampaisi heti ilmestyttyään brittilistan kolmoseksi. Slaughterin dekkareita on tähän mennessä käännetty 23 kielelle.
Slaughter on kasvanut syvässä etelässä, pikkukaupungissa Atlantan kupeessa. Siellä tarinoiden kertomisen perinne on pitkä, itsekin hän kertoi lapsuudessaan tarinoita. Slaughterin lapsuudessa Atlantassa riehui sarjamurhaaja, joka tappoi pieniä, mustia poikia. Se tartutti pelon ilmapiirin Slaughteriinkin, vaikka hän on valkoihoinen tyttö; ulos ei voinut iltaisin mennä.
"Se oli hyvin todellista minulle", hän kertoi.
Häntä kiinnostaa se, miksi ihmiset tekevät rikoksia. Ja mikä on se raja, jonka jälkeen ihminen voi perustella rikoksensa itselleen.
Toisaalta Amerikka tuntuu olevan sarjamurhaajien luvattu maa; niitä riittää parisen sataa. Slaughter luettelee pahamaineiset Ted Bundyn, John Wayne Gacyn ja Ed Gienin, joista viime mainitun verinen historia on Uhrilampaiden esikuva.
Slaughter sanoo myös, ettei kirjoita pelkistä rikoksista, vaan siitä miten ne vaikuttavat pieneen yhteisöön.
Yksi hänen oman elämänsä pelottavimpia kokemuksia oli, kun hänen viikoittain käyttämässään toimistorakennuksessa tehtiin kymmenessä kuukaudessa kahdeksan raiskausta, aina naisten pesuhuoneessa. Hän tunsi ensimmäisen uhreista. Se oli yksi syy, miksi hän halusi kirjoittaa rikosten vaikutuksesta ihmisten arkipäivään tavallisessa elinympäristössä, pikkukaupungissa.
Slaughter tähdentää, että monet vakavat rikokset, kuten sarjamurhat, tapahtuvat oikeasti pienissä yhteisöissä. Hänen kirjamiljöönsä on Heartsdalen pikkukaupunki, jonka idylliä yllättävät väkivaltarikokset repivät rikki.
Suomennetuissa teoksissa Sokaistussa kauhua kylvää raamatunlauseita viljelevä sarjamurhaaja ja Riistetyissä aihe ponnistaa puolestaan pedofiliasta.
