Miksi romanit puhuvat niin kovaan ääneen?
"Jotta vanhuksetkin kuulisivat. Kyse on vanhempien ihmisten kunnioittamisesta", vastaa Henry Lindgren, 23. Hän valmistuu tänään perjantaina Pohjois-Suomen ensimmäiseksi romanikulttuurin ohjaajaksi. Lindgren haluaa auttaa muita romaninuoria ja murtaa ennakkoluuloja.
"Henkan harteilla on raskas vastuu. Hän on esimerkkinä muille", toteaa Ovet auki -hankkeen projektipäällikkö Marja-Liisa Lieppinen Merikosken ammatillisesta koulutuskeskuksesta.
Projektin tavoitteena on auttaa Pohjois-Pohjanmaalla asuvia romaneja saamaan koulutusta. "Tämä on ollut suuri onni, minäkin sain ammatin", Lindgren painottaa vilpittömästi.
Hevoskauppa ei elätä
Romanien perinteiset ammatit, kuten hevostenhoitaja tai käsityöläinen, eivät enää tarjoa toimeentuloa kaikille. Lindgren kertoo, että moni romani haluaa itselleen koulutusta ja ammatin, mutta heillä on ennakkoluuloja kouluja kohtaan. Niin oli Lindgrenilläkin.
"Nyt minulla on palo kertoa, ettei opiskelua tarvitse pelätä. Ei siellä ole kiusaamista ja rasismia niin kuin peruskoulussa."
Päinvastoin kuin monella muulla romanilla, Lindgrenin kotona suhtauduttiin opiskeluun myönteisesti. Opiskelemaan pääseminen ei kuitenkaan käynyt helposti, vaikka omaa halua oli. Lindgren kiersi pitkään kahden serkkunsa kanssa kyselemässä opiskelumahdollisuuksista.
"Eräänä aamuna puhelin soi. En ollut uskoa, kun sieltä sanottiin, että pääsimme kouluun. Se oli todella iloinen hetki", Lindgren muistelee.
Pohjois-Suomen romanit -yhdistyksen puheenjohtaja Armas Lindberg neuvoi Lindgreniä, ettei opiskelu kadota romani-identiteettiä.
Sama kieli, eri kulttuuri
Lindgrenille sanottiin, että kun valmistut, niin joudut tekemään kaksi kertaa enemmän töitä kuin valtaväestöön kuuluvat. Siihen Lindgren on valmis.
Lindgrenin mielestä työn saaminen ei ole helppoa ammatinkaan kanssa, sillä valtaväestöllä on monesti ennakkoluuloja romaneja kohtaan.
"Siksi monet romanit ajattelevat, ettei kannata lähteä koulunpenkille istumaan, ja että ammatin hankkiminen on turhaa, kun ei kuitenkaan saa töitä."
Nämä ennakkoluulot Lindgren haluaa poistaa.
Lindgren kertoo, kuinka hän oli puhumassa romanikulttuurista ja -tavoista 12-vuotiaille koululaisille. He olivat innoissaan kertoneet oppimastaan vanhemmilleen, jotka sitten puhuivat romanikulttuurista työpaikoillaan.
"Ennakkoluulot eivät murene ilman henkilökohtaista tapaamista, niitä ei poisteta massaluennoilla", Lieppinen lisää.
"Ennen en ymmärtänyt mitään valtaväestön puheesta, eikä valtaväestö ymmärtänyt minua, vaikka puhuimme samaa kieltä. Olimme niin eri maailmoista. Monella on varmasti sama tilanne", Lindgren kertoo.
Yksilöitä kuten muutkin
"Ottakaa meidät yksilöinä. Minä olen Henry Lindgren, en koko romaniväestö. Olemme yksilöitä siinä missä muutkin", Lindgren toivoo hartaasti.
Seuraavaksi Lindgren aikoo etsiä töitä. Hän haluaisi sellaisen työn, jossa saisi neuvoa kaikenikäisiä romaneja ja auttaa heitä pääsemään opiskelemaan. "Et-ten vain yksin olisi valon tuojana täällä", Lindgren lausahtaa hymyillen.
Hänen haaveammattinsa olisi nuoriso-ohjaaja tai seurakuntatyöntekijä. Jos töitä ei löydy, Lindgren lähtee opiskelemaan diakoniksi. "Lähetystyö kiinnostaa paljon. Haluan auttaa ulkomailla eläviä romaneja. Monet heistä elävät hirvittävissä olosuhteissa."
Ensin vietetään kuitenkin päättäjäisiä. Ja sunnuntaina grillijuhlia.