Pellervon taloudellinen tutkimuslaitos PTT julkisti tiistaina kiinnostavia laskelmia siitä, kuinka kannattavaa muun Suomen asukkaalle on lähteä pääkaupunkiin työn perässä. Kovin uutinen oli se, että edes työttömälle muutto ei aina kannata. Kun vuokrat ovat Helsingin seudulla tolkuttomat ja asuntojen hinnat järjettömät, käteen jäävä tulo ei siellä aina nouse lainkaan verrattuna työttömänä oloon kotiseudulla.
Työssä käyvällekin muutto kannattaa lähinnä, jos uudessa työpaikassa on tiedossa reipas palkankorotus.
Ei siis kannata ihmetellä, miksi tulijoita ei löydy niin paljon kuin pääkaupungin työpaikat imisivät.
Pitkälle kyse on siitä, mitä asioita ihmiset pitävät tärkeinä: miksi jättää tutut ympyrät, jos siitä ei edes taloudellisesti hyödy.
Lapsiperheen raahaaminen omakotitalosta vaikkapa Vantaan Korson kerrostaloon on jo käytännön urakkana rankka ja henkisenä ponnistuksena vielä rankempi. Monella laskutoimituksen tulos onkin, että parempi jäädä kuin lähteä.
Erityisesti nuorten työttömien kohdalla laskelmointi voi kuitenkin olla lyhytnäköistä. Työkokemuksen hankkiminen etelästä vaikka hammasta purren saattaa avata työuran vähän myöhemmin myös kotiseudulla.
Osaksi muuttokynnystä nostavat kyllä puhtaat ennakkoluulotkin. Ei Helsinki ei ole sellainen saasteiden, melun, ruuhkien ja vaarojen hell-sin-city kuin usein muualla maassa väitetään. Etenkin kesällä kaupunki on suorastaan viihtyisä, yhteydet maailmalle ovat hyvät, eikä edes luonto ole kaukana. No, metsästämään ei pääse kotiovelta.
PTT antaa pieniä vinkkejä siitä, miten työttömät saataisiin liikkeelle kohti pääkaupunkia: tutkijat esittävät muun muassa asumistuen uudistuksia ja työmatkaseteleitä, jotka mahdollistaisivat pendelöinnin kotipaikkakunnalta työn luokse.
No joo, nuo ovat lähinnä oireiden lievitystä. Mutta antaa tutkimuslaitos diagnoosin varsinaisesta taudin syystäkin: liian vähän asuntojen tarjontaa. Jos tarjonta kasvaisi, asumisen hinta voisi pudota järjelliselle tasolle ja muuttamisen kynnys laskisi. Kaavoitetun tonttimaan varantokin ylittää alueella lähes kymmenkertaisesti vuotuisen asuntorakentamisen.
Ongelma vain sattuu olemaan siinä, että pääkaupunkiseudun asuntojen hintojen lasku tai vuokrien halpeneminen ei ole ollenkaan kaikkien tahojen etu. Tonttimaan omistajat eivät pane maataan myyntiin kuin tipoittain, koska haluavat myydä sen aina mahdollisimman kovaan hintaan. Harva pääkaupungin tavallinen omistusasujakaan innostuu tiedosta, jonka mukaan asuntojen arvot alueella laskevat. Tämän tietävät myös poliittiset päättäjät.
Yksi näkökohta pääkaupungin työvoimapulaa päiviteltäessä unohtuu helposti: vaikka työvoimapula on siellä joillakin aloilla jo paha, asiaa ei pidä hoitaa kuntoon muun maan kustannuksella. Jos pohjoisen pikkukunnan vanhainkodin asukas makaa henkilöstöpulan takia märissä vaipoissa, asia on aivan yhtä vakava kuin se, jos tuo tuska koskee helsinkiläisen hoitolaitoksen vanhusta.
Tai jos kovan luokan levyseppähitsaaja jättää työpaikkansa pohjoisessa ja lähtee töihin pääkaupunkiin, se voi olla siunaus uudelle työnantajalle, mutta kova isku vanhalle työpaikalle. Jos sen sijaan työttömät muuttavat, voittajia ovat parhaassa tapauksessa sekä lähtö- että tulopää ja muuttaja itse.
***
"Blu-ray sai tärkeän voiton Hd-dvd:stä." Asialla on iso taloudellinen merkitys, mutta ovat nuo termit karmeita. Ei ihme, jos Pihtiputaan mummo ja moni muukin hämmentyy tuollaisia otsikoita lukiessaan.