Yhdysvaltain suurimman kaupungin New Yorkin murhatilastot ovat pudonneet alimpaan lukuunsa sitten vuoden 1963 jolloin poliisi alkoi julkaista kaupungin rikoslukuja. Tähän mennessä tänä vuonna kaupungissa on kuollut henkirikosten uhreina 427 ihmistä. Näistäkin 16 oli tapauksia, joissa itse rikos oli tapahtunut jo aikaisemmin, mutta uhrit kuolivat vasta tämän vuoden puolella.
New Yorkin poliisilaitoksen mukaan tilastot tarkoittavat, että koko vuodesta tullaan selviämään alle 500 murhalla. Kaikkien aikojen verisin vuosi New Yorkissa oli 1990, jolloin kaupungissa murhattiin 2 245 ihmistä.
Väkivaltaisen rikollisuuden tyyssijana pidetyn kaupungin tilastot alkoivat kaunistua 90-luvun loppua kohti useasta syystä. Kaksi keskeistä niistä oli republikaanipormestari Rudolph Giulianin virkakauden aikana tapahtunut poliisien määrän nousu noin 25 000 poliisin vahvuudesta reilusti yli 40 000 poliisiin. Toinen, vielä enemmän kehitystä selittävä tekijä oli 90-luvun voimakas talouskasvu, jonka seurauksena kymmenet tuhannet aikaisemmin erilaisiin jengeihin kuuluneet saivat oikeita töitä ja jättivät jengikatujen väkivaltaisen urbaaniviidakon.
Asiantuntijoiden mukaan erityisen merkillepantavaa on se, että tuntemattomien murhaamiksi muun muassa ryöstöjen yhteydessä on tänä vuonna New Yorkissa joutunut vain 35 ihmistä. Luku on kriminologien mukaan niin pieni suhteutettuna kaupungin 8 miljoonan ihmisen asukaslukuun, että viranomaisten on enää hyvin vaikea löytää keinoja sen pienentämiseksi.
"Katurikollisuuteen voidaan vaikuttaa valvontaa eli poliiseja lisäämällä ja hienosäätämällä resurssien kohdentamista, mutta emme voi lähettää poliiseja koteihin tai työpaikoille vahtimaan, kuinka erilaiset ristiriidat joskus kärjistyvät henkirikoksiksi", summaa rikosoikeuden professori Peter Manning Northeastern Universitystä Bostonista.
Hänen mukaansa yli 90 prosenttia New Yorkin murhista on nykyään sellaisia, joissa uhriksi joutunut on tuntenut murhaajansa.
"Ne ovat tapauksia joissa murhaaja on ystävä, työtoveri, perheenjäsen tai muu sukulainen."
"Lisäksi murhat kuuluvat edelleen muun muassa huumejengien reviiritaisteluihin, Manning muistuttaa ja lohduttaa samalla, että sivulliset joutuvat aniharvoin näiden tapahtumien tulilinjalle.