Oulun Diakonissalaitos perustettiin vuonna 1896 kouluttamaan Pohjois-Suomen alueelle kiertäviä sairaanhoitajia.
Runsaassa sadassa vuodessa yleishyödyllisen säätiön omistaman diakonissalaitoksen toiminta on tietysti muuttunut paljonkin, mutta johtajatar Raija Ikosen mukaan diakonissakodin henkisessä perustassa on edelleen paljon alkuperäistä.
Itse asiassa diakoniatyössä, sosiaalisessa palvelutyössä, on yllättävän paljon samoja aineksia, kuin laitosta perustettaessakin.
Alunperin sairaala ja koulutus muodostivat diakonissalaitoksen ytimen. Sadassa vuodessa siitä on kasvanut monipuolisia terveyspalveluita, ikääntyvien hoito- ja asumispalveluita sekä terveysalan koulutusta tarjoava yhteisö.
Oulun diakonissalaitoksesta kirjoitetun historian mukaan laitoksen juuret ulottuvat 1800-luvun puoliväliin, jolloin Limingan kirkkoherra A. G. Borg vieraili Kaiserswerthin diakonissalaitoksessa Reininmaalla.
Ensimmäinen Helsinkiin 1867
Suomen ensimmäinen diakonissalaitos perustettiin Helsinkiin 1867. Ennen Oulua diakonissalaitokset perustettiin vielä Viipuriin ja Sortavalaan.
Oulussa diakonissoja ryhdyttiin kouluttamaan seurakuntien palvelukseen. Näin kunnallisen sosiaali- ja terveystoimen ja kirkollisen diakonian välille rakennettiin alkuunsa toimivaa verkostoa.
Diakoniatyö alkoi juurtumaan Suomeen aikana, jolloin sosiaalityö siirtyi kirkolta kunnille. Noista päivistä ajat ovat muuttuneet, mutta nykyäänkin yhteiskunnan järjestämien palvelujen rinnalla on yllättävän runsaasti tilaa ja tarvetta vapaaehtoiselle avustustyölle.
Kun yhteiskunnan turvaverkot ovat pettäneet diakoniatyötä on tarvittu aivan viime vuosinakin leipäjonojen purkamiseen.
Myös Diakonissalitoksen ytimeen kuuluva sairaanhoito on uudelleenarvioinnin kohteena julkisen terveydenhoidon kamppaillessa resursseista.