Tietojenkäsittelyssä hyvänä periaatteena pidetään sitä, ettei kenenkään yksityisyyttä saa vaarantaa perusteettomasti. Silti viranomaiset käyvät kauppaa kansalaisten hyvin henkilökohtaisilla tiedoilla.
Ihmisiä on vuosia varoitettu henkilötunnuksen liian kepeän käytön vaaroista erilaisia tietoja kysyttäessä. Erityisesti on varoitettu kertomasta henkilötunnusta asiattomissa yhteyksissä, kuten puhelimessa.
Henkilötunnuksen kertomatta jättäminen on kuitenkin vaikeaa, sillä melkein kaikessa asioinnissa henkilötunnusta pyydetään lähes automaattisesti. Yllättävän usein sen myös saa kysyä. Lisäksi tunnusta tarvitaan lähes aina viranomais- ja pankkikontakteissa.
Yksityisyyden suojaa nakertaa yllättäen se, että viranomaiset myyvät ihmisten henkilötietoja henkilötunnuksineen. Näin menettelevät ainakin Liikenteen turvallisuusvirasto ja Väestörekisterikeskus.
Se, että suoramarkkinointitarkoitukseen luovutettavien henkilötietojen henkilötunnus ei ole salassapidettävä tieto, tulee monelle henkilötunnuksen loppuosaa varjelleelle yllätyksenä. Ei ole reilua, että kansalaisia pyydetään pitämään tarkasti huolta siitä, että henkilötunnus ei joudu asiattomiin käsiin, kun viranomaiset itse toimivat toisin.
Tietosuojaloukkauksista ja identiteettivarkauksista koituu niiden kohteeksi joutuneille runsaasti harmia. Myös tietosuojavaltuutetun keinot puuttua asiaan ovat vajavaiset.
Siksi pitäisikin päästä eroon henkilötunnuksen käytöstä tunnistautumisessa. Henkilötunnusta pitäisi väärinkäytösten yhteydessä pystyä muuttamaan nykyistä huomattavasti joustavammin.
Pelkkä oikeus kieltää henkilö- ja osoitetietojen luovutus ei ole riittävä suoja identiteettivarkaita vastaan.
Pääkirjoitus