Miten kunta lopetetaan?
Tämä mieltä askarruttanut kysymys alkaa pikkuhiljaa saada vastauksen, kun seuraa uuden Oulun synnytystuskia. Samallahan pistetään pillit pussiin kaikissa viidessä liitoskunnassa.
Lopetus ja synnytys vaatii valtavan siirto-operaation, kun liitoskuntien koko henkilöstö asemoidaan uusille paikoille. Uusi Oulu on sentään 13?000 ihmisen työpaikka.
Suurimmalle osalle uusi paikka on aika lailla sama kuin se entinen. Ja siellä, missä se entinen.
Kun ruljanssissa siis perustetaan ihan uusi kunta ja lakkautetaan entiset, kaikki vakanssit ovat joka tapauksessa ainakin periaatteessa uusia. Useimmissa tapauksissa vakanssin saa se, joka on hoitanut tehtävää aikaisemminkin.
Näin on suorittavassa portaassa. Johtajien kohdalla muutokset ovat isompia. Varsinkin keskijohdossa on tehtäviä, joita on ollut jokaisessa viidessä kunnassa. Nyt niitä tulee uuteen Ouluun vain yksi.
Mihin sijoittuvat loput neljä? Täyttävätkö he automaattisesti alemman tason johtajien paikat? Entä siitä eteenpäin?
Sisäiset haut ovat alkamassa. Siinä on nyt taitolaji: miten taataan oikeudenmukaisuus ja torjutaan katkeruus?
Viikko sitten Oulun valtuustossa paukutettiin pöytään johtamisjärjestelmä, joka on muutoksen perusta. Nyt alempia osia koskevien päätösten odotetaan syntyvän nopeasti, jotta tilanne rauhoittuu.
Lopputuloksesta pitäisi tulla sellainen, että henkilöstö kokee sen järkeväksi. Suhtautuminen näkyy väistämättä siinä, millaisia palveluja kuntalaiset tulevat saamaan kouluissa, päiväkodeissa, terveyskeskuksissa, hoivakodeissa ja lukemattomissa muissa paikoissa.
Niillä tavalliset ihmiset liitoksen onnistumista punnitsevat.
Kaikilla vakituisilla liitoskuntien työntekijöillä on ainutlaatuinen viiden vuoden irtisanomissuoja, joka on yhdistymisprosessin ansiosta käytännössä 7,5 vuotta. Heille on annettu lupaus samasta palkasta jos ja kun samantasoiset tehtävät jatkuvat uudessa Oulussa.
Kaupunginjohtaja Matti Pennanen on vakuuttanut, että jokaista 13?000 työntekijää tarvitaan uudessa Oulussa. Sitäkin enemmän, kun tiedossa on, että kymmenen vuoden sisällä heistä 4?000 siirtyy eläkkeelle.
Siis hetkinen, sehän on melkein kolmasosa.
Vaikka kuinka kehitettäisiin sutjakoita työmenetelmiä, tuskin kaikkia eläköityviä voidaan niillä korvata. Jatkossa voi sitä paitsi olla työn ja tuskan takana, että julkisiin palveluihin saadaan ammattitaitoista väkeä -- heillä kun on vientiä muutenkin. Kuntatyö ei välttämättä pärjää kilpailussa, jos se mielletään liian hierarkkiseksi ja muodolliseksi, eikä työn sisältöön koe itse vaikuttavansa.
Organisaatioon tehdään suuria muutoksia, jotka kaikki eivät tosin johdu kuntaliitoksesta vaan olisivat olleet edessä muutenkin. Oulussa henkilöstö on ollut jatkuvassa muutoksessa tilaaja-tuottaja-mallin takia jo toistakymmentä vuotta. Ja onhan tässä takana jo yksi kuntaliitoskin ja suunniteltu muutamia uusia.
Kriittisimpien mielestä henkilöstöä on pidetty koko tämä aika niin sanotusti löysässä hirressä, kun kukaan ei ole tiennyt, mitä tehdään:"Parempi olisi ollut kertarysäys kuin jatkuva piina ja epävarmuus."
Huoli omasta kohtalosta on luonnollista. Mutta löytyy onneksi myös kärsivällisyyttä, toivoa ja uskoa, että tässä tehdään nyt oikeita asioita ja taataan Oulun tulevaisuus: kootaan voimat yhteen, huolehditaan palveluista järkevällä hinnalla ja luodaan sitä kautta hyvät elämisen edellytykset kaikille.
"On hienoa olla tekemässä historiaa", vakuuttaa yksi näistä 13?000:sta ja jatkaa:
"Suurta kuvaa katsellessa ei paljon paina oman henkilökohtaisen "urani" kohtalo."
Vetää hiljaiseksi.