Varusmiehiä ei saa nöyryyttää. Sen sanoo juuri voimaantullut palvelusohjesääntö. Sääntö myös antaa kuvan armeijasta, jossa kaikkea ei tehdä raskaimman päälle.
Toivo Leskelä kävi intin1960-luvun alussa ja kotiutui alikersanttina. Vielä tuolloin nolattiin ja nujerrettiin varusmiehiä. Vänrikki Antti Rasila pääsi armeijasta muutama päivä sitten. Rasilan mukaan simputustapaukset ja nöyryyttämiset tutkitaan tarkasti ja voi sellaista kantahenkilökuntaan kuuluvaa, joka paljastuu syylliseksi.
Leskelä ja Rasila kävivät täysin erilaisen intin. Leskelä joutui siivilissäkin käyttämään armeijan kamppeita lakki tiukasti päässä, vaikka mittarissa olisi ollut 40 astetta. Nykyiset varusmiehet kävelevät usein kesällä rennosti ilman lakkia. Heillä voi olla aurinkolasit, sateenvarjo tai reppu. Joku käyttää siviilissä jopa hametta.
Kunniaa saada tehdä lakittomaan eli tyhjään päähän. Ennen se oli mahdotonta ja jotenkin niin tahdintontakin.
Viinalla
saa läträtä
Nykyisin varusmies voi ryypätä lomillaan niiin paljon kuin sielu sietää. Varuskunnissa voidaan juhlatilaisuuksissa jopa tarjota sotapojille viinaa. 60-luvulla soltut eivät saaneet ryypätä edes lomillaan, kertoo Leskelä.
Rohkeimmat ja neuvokkaimmat ostivat pimeän pullon. Tämän päivän varusmies voi tulla varuskuntaan lähes täydessä seilissä eikä kukaan nosta asiasta meteliä paitsi silloin, jos varusmies ei kykene palvelukseen, kertoo Rasila. Uusi ohjesääntö on kuitenkin tätä käytäntöä tiukempi, mutta on kuollut kirjain, sillä alkoholin käyttöä on mahdoton valvoa.
Suomalainen sotilas ei tunnetusti hyväksy mitä tahansa. Mutta silti uusikin palvelusohjesääntö käskee alaisia asettumaan varauksetta esimiestensä johdettavaksi luottaen heihin. Toivo Leskelä ei usko tähän. "Suomalainen sotilas ei hevillä lähde hyökkäämään, jos kyseessä on selvä ansa, josta ei elävänä selviä."
Rasila on hieman toista mieltä. Suomalainen sotilas kyllä tottelee, mutta osaa kyseenalaistaa.
Metsässä ollaan
rennosti
Sotaharjoituksissa mennään jopa ohjesäännön tuolle puolen, Rasila selostaa. Metsässä ollaan tiivisti yhdessä ja teitittely unohtuu. Kantahenkilökunta ja varusmiehet herkistyvät kavereiksi ja juttu luistaa. Kun varuskuntaan on palattu, ollaan jälleen muodollisia.
Mutta Toivo Leskelän aikana ei oltu välittömiä. Välimatka kantahenkilökuntaan oli pitkä. Kun Leskelä osallistui kertausharjoituksiin 11 vuotta palvelusaikansa jälkeen, hyppäys oli raju ja yllättävä. Kantahenkilökuntaan kuuluvan kanssa saattoi keskustella kuin ihmisen kanssa.