Jo saattohoidossa käyneet maaseutukylät eivät suostukaan kuolemaan. Kouluja suljetaan eikä myymäläautokaan enää ajele jokaiselle perukalle, mutta kylillä sinnitellään. Surkuttelun sijaan laaditaan suunnitelmia paremmasta tulevaisuudesta ja houkutellaan punaisiin tupiin paluumuuttajia.
Nyt ymmärretään jo aika hyvin, että maaseudun asiat ovat muutakin kuin maataloutta. Ansio otetaan kylillä yhä useammin muualta kuin karjasta tai viljelystä. Joku huimapää tekee jo sitä vuosia suitsutettua etätyötäkin. Muutaman vuoden takaisen kyselyn mukaan yhdeksän kymmenestä suomalaisesta pitää maaseudun autioitumista haitallisena.
Vaikka kasvukeskukset yhä vetävät väkeä, liikettä on toiseenkin suuntaan. Satatuhatta kaupunkilaista haaveilee maalle muutosta ja aika moni myös toteuttaa haaveensa.
Kylätoiminta koskettaa tavalla tai toisella 2,5 miljoonaa suomalaista. Merkittävä joukko ovat ne 460 000 kesämökin asukkaat, jotka myös yhä useammin haluavat sanoa sanansa lomakuntansa asioihin. Mökkiläistoimikuntia on jo perustettu ja lisää tulee.
Työtä oman kylän hyväksi tehdään melkein 4 000 yhdistyksessä tai toimikunnassa. Kesäjuhlilla ja kerhoilla on yhä sijansa, mutta entistä enemmän kylätoiminta tähtää elinkeinojen ja palvelujen kehittämiseen. Kun kuntien avustukset ovat käyneet yhä pienemmiksi, rahaa on löydettävä muuten, vaikka sitten palveluja myyden.
Luonteva osa kylätoimintaa ovat vanhusten ja muiden tukea tarvitsevien kotona asumista tukevat palvelut. Kyliltä löytyy ihmisiä, joilla on aikaa antaa apuaan sitä tarvitseville. Kunnan tarjoamaa ammatillista hoivapalvelua ei sillä korvata, mutta moni kunta maksaa jo kylätoimikunnan järjestämistä apupalveluista.
Kylillä on osaamista ja paikallistuntemusta vaikkapa vesihuoltoon, jätevesien käsittelyn ja energiantuotantoon. Pientiestön kunnosta voi vastata sen varrella asuva traktorin omistaja. Kylä- ja mökkitalkkareita tarvitaan. Risukko kaatuu ja maisema avartuu parhaiten paikallisin voimin.
Tuhannesta kyläsuunnitelmasta yksi tuoreimmista on pelsolaisten laatima. Vaalan länsikolkassa vankilan kupeella sijaitseva kylä on menettänyt kaupan ja äskettäin koulunkin, mutta tulevaisuuteen uskotaan. Pelsolla on mukavasti myös lapsiperheitä ja tusinan verran toimivia seuroja ja yhdistyksiä. Surkealle suolle raivatussa kylässä ei surkeilla vaan toimitaan.
Pelsolaisille tehty kysely kertoo, ettei hinku maalikyliin ole kova. Suurin osa viihtyy kotikulmallaan hyvin. Elämän laatua haluttaisiin kohentaa yhä muun muassa rakentamalla kylän kattava viemäriverkko, oikotie Rokualle ja pistämällä kuntoon yhteiset tilat ja kylänraitti. Kauppa- tai kioskiyrittäjää etsitään ja raivaajapatsasta puuhataan. Kuulostaa kaikkea muuta kuin kuolevalta kylältä.