Viinirypäleterttu, nykyiset, tulevat ja menneet joulunhenget viilettävät sulassa sovussa pelkistetyllä näyttämöllä. Haukiputaan Teatterikuoppaan loihditulla joulukadulla nähdään vielä muutakin asiaan kuuluvaa, kuten ananaksia, kalkkunoita ja tietysti sika. Näillä eväillä on hyvä aloittaa Charles Dickensin Saiturin joulu -satunäytelmä.
"Ei passaa menettää hermojaan", naurahtaa näytelmän ohjaaja Anna-Kaisa Järvi. Hän kertoo Saiturin joulun olevan Teatterikuopan ensimmäinen kokonaan oma tuotanto, jossa on yhdistetty monen eri tahon voimavarat.
Tänään sunnuntaina ensi-iltansa saavassa näytelmässä on mukana 27 eri ikäistä esiintyjää Kiiminkijoen opiston teatteri- ja tanssiryhmistä sekä lukiolaisten teatteriporukka. Tanssijoiden koreografiat ovat tehneet Henna Holma ja Irene Räty. Koko perheen joulunäytelmästä on poistettu pelottavimpia kohtauksia, jotta se sopisi pienimmillekin. Alaikärajaksi on asetettu viisi vuotta.
Tanssia ja
topakkuutta
Ensi-ilta on jo ovella, loppusuoran harjoituksissa suurin kuhina käy kulisseissa, jossa Face House -maskeerauskoulun oppilaat opettajansa Vesa Pitkäsen johdolla tälläävät näyttelijöitä ja tanssijoita esiintymiskuntoon. Kirjurin topakka vaimo Sally vihertävässä satiinimekossaan alkaa olla viimeistä puuterointia vaille valmis, tekeillä ovat vielä kiharat. Sallyn esittäjä, Maija Männikkö, 21, on saanut ladata rooliinsa vähän omaakin temperamenttia.
"Sally näyttää avoimesti tunteensa, niin minäkin", selvittää jo lapsesta saakka näytellyt Nurkkanäyttämön "konkari".
Hän iloitsee siitä, että näytelmässä saa esiintyä monipuolisesti: laulaa ja jopa tanssiakin vähäsen. Suuressa porukassa työskentely on ollut antoisaa, mutta samalla se on kysynyt kärsivällisyyttä.
Saiturin joulu on ollut Männikölle paluuta juurille, sillä hän myös aloitti näyttelijän uransa lastennäytelmässä.
"Haaveilen näyttelijän ammatista. Olen jo kahdesti pyrkinyt Teatterikorkeaan", paljastaa taidetyöpajassa luovaa ilmaisua opiskeleva Männikkö.
Possulla on
joulumieli
Noora Moilanen maalaa vinkeää possun naamaa Sarianna Haloselle, 17. Joulukadun possu on sonnustautunut vaaleanpunaiseen, vanutäytteiseen trikoohaalariin. "Kuumahan tässä tulee", hän sanoo naureskellen - ei voi mitään taiteen vuoksi on kärsittävä ja joulukadulla on oltava kinkkunsa.
"Meidän tanssijoiden on pitänyt paneutua siihen, kuinka viestittää tanssillaan tunteita. Mielenkiintoista tämä on ollut ja itsellekin tulee ihana joulumieli", Kiiminkijoen opistossa nyky- ja jazztanssia harrastava Halonen kertoo. Hänelle Saiturin joulu on jo toinen suurempi esiintyminen.
Kuusiluodon lukiossa opiskeleva Halonen oli syksyllä toistaiseksi suurimman haasteensa edessä, kun hän pääsi mukaan Maria Littowin Kulkue-tanssiteokseen.
Pikku-Tim nököttää sohvan reunalla hieman totisena nalle vieressään. Oikeassa elämässään hän on Martinniemen ala-astetta käyvä Jere Järvenpää, 9. Näytelmäporukan nuorin on vähän hämmentynyt, sillä hän on ensimmäistä kertaa näyttelemishommissa, onneksi hänen ei tarvitse muistaa kuin yksi repliikki.
"Se on pikkuinen ja sairas", hän luonnehtii roolihahmoaan.
Lavalle pääsyään odottavat näyttelijätoverit kuitenkin paljastavat, että rauhallisen oloinen Jere rakastaa kollegoidensa jekuttamista. Jere ei tunnusta.
Lavanreunalla vastaan astelee itse herra Scrooge, saituri itse.
"Scroogen ajattelu pyörii rahan ympärillä, mutta henget tavattuaan hän huomaa, että ympärillä onkin ystäviä ja rakkautta. On haastavaa esittää koko muutoksen kaari lyhyessä ajassa", toteaa Scroogea esittävä Hannu Tihinen.
Saiturin joulun ensi-ilta on tänään sunnuntaina klo 16 Haukiputaan Teatterikuopalla, Revontie 45.
