Pääkirjoitus

Hen­gen­ve­don aika

Oulun seudun ammatillisen koulutuksen kuntayhtymän johdon viitisen vuotta puuhaama puutarha-alan koulutuksen siirto Kempeleen Pirilästä Muhokselle on jälleen pysähtymässä. Oulun kaupunginhallitus edellyttää, että torstaina pidettävä yhtymäkokous päättää uudesta selvitystyöstä, jossa katsotaan koko luonnonvara-alan kehittämisedellytykset Pohjois-Suomessa.

Oulun seudun ammatillisen koulutuksen kuntayhtymän johdon viitisen vuotta puuhaama puutarha-alan koulutuksen siirto Kempeleen Pirilästä Muhokselle on jälleen pysähtymässä. Oulun kaupunginhallitus edellyttää, että torstaina pidettävä yhtymäkokous päättää uudesta selvitystyöstä, jossa katsotaan koko luonnonvara-alan kehittämisedellytykset Pohjois-Suomessa.

Ajatus on kannatettava nykyisessä äärimmäisen sekavassa tilanteessa, johon koulutusjärjestelyjä koskevassa kiistelyssä on ajauduttu. Konsensuksesta ei ole tietoakaan. Tiukat äänestyspäätökset näissä oloissa olisivat karhunpalvelus luonnonvarakoulutukselle. Lisäselvitys on syytä tehdä ennen kuin mahdollisia uusia toimitiloja ryhdytään rakentamaan.

Osakkin johto on muistuttanut aivan oikein, että keskittämistä on pohdittu kuudessa eri työryhmässä. Puuha on tähän mennessä vienyt viitisen vuotta. Tuloksena on paksu pino selvityksiä. Ratkaiseva puute on silti se, että työryhmät ovat etsineet sopivia perusteita ennalta asetetulle tavoitteelle. Tulokset eivät kuitenkaan kestä tiukkaa tarkastelua.

Tunnelmia kuvaa hyvin se, etteivät Osakkin edustajat menneet Kempeleen kunnan järjestämään tilaisuuteen, jossa piti käydä läpi muutoshanketta. Päteviksi arvioitujen laskelmien kanssa olisi ollut helppo kumota Kempeleen näkemykset, joiden mukaan puutarhakoulutuksen säilyttäminen Pirilässä on taloudellisesti ja toiminnallisesti edullisinta.

Epävarmaksi on jäänyt myös arvio, että Suomeen tulisi vain kolme, neljä luonnonvara-alan opetuksen keskittymää. On likimain mahdoton ajatus, että esimerkiksi Hämeenlinnan tuntumassa sijaitseva Lepaan puutarhaoppilaitos liitettäisiin johonkin maatalousalan kouluun.

Omat jälkensä siirtoaikeet ovat väistämättä jättäneet Pirilään, vaikka puoli vuosisataa tarmokkaasti kehitetty puutarhakoulu onkin perusteiltaan hyvässä kunnossa. Kaikki alueen rakenteet opetuspuistosta puhumattakaan on muovattu puutarhaopetuksen tarpeisiin. Ulkomaiset asiantuntijat ovat hämmästelleet näin pohjoisessa sijaitsevan puutarha-alan oppilaitoksen monipuolisuutta. Kasvihuoneet on kunnostettu 90-luvun lopulla, mutta niissä on varmasti yhä kohentamista. Toisaalta vielä kalliimpaa olisi rakentaa tyystin uudet Muhoksen Matokorpeen.

Pirilä on myös oululaisten erityisessä suosiossa, joten Oulun on syytäkin olla kiinnostunut sen kohtalosta. Äsken valmistuneen kurssin oppilaista liki puolet oli oululaisia. Koulun perinteinen floralia-näyttely on usein vetänyt kymmentuhantisen yleisön.