Äitiys on monissa maissa hengenvaarallista, kertoo Pelastakaa lapset -järjestön tutkimus. Äitien aseman parantamisen voisi kansainvälisessä yhteistyössä huoletta nostaa kovien kysymysten osastoon.
Sanonnan, jonka mukaan on lottovoitto syntyä Suomeen, voi laajentaa muotoon, jonka mukaan on lottovoitto synnyttää ja olla äiti pohjoismaissa. Näin on ainakin päättyvällä viikolla julkistetun Pelastakaa lapset -järjestön Maailman äidit 2009 -raportin mukaan. Sen tiedot 158 maan tilanteesta kertovat vastaansanomattomasti, kuinka erilaisia äitien todellisuudet voivat olla.
Suomen ja muiden pohjoismaiden nousu vertailun parhaaseen päähän ei ole yllätys. Vertailun voittaja on Ruotsi, kakkonen Norja ja kolmas Australia. Suomen edellä ovat myös Islanti, Tanska ja Uusi-Seelanti. Suomen sijoitus on hieno, mutta parantamisen varaakin jää. Esimerkiksi Ruotsista Suomi jää jälkeen vanhempainvapaan pituudessa ja tukien määrässä. Useimmat häntäpään maista ovat Saharan eteläpuolista Afrikkaa kuten kolme viimeistä Niger, Sierra Leone ja Tshad.
Äitien hyvinvointia vertailtiin tutkimalla muun muassa riskiä kuolla raskauden tai synnytyksen komplikaatioihin, naisten mahdollisuutta synnyttää koulutetun väen avustamana, naisten koulutustasoa ja elinajanodotetta sekä äitiyteen liittyviä yhteiskunnallisia tulonsiirtoja kuten oikeutta äitiysvapaaseen. Erot ääripäiden välillä ovat valtavat.
Vauraissa teollisuusmaissa koulutuksen saanut henkilö on aina avustamassa synnytyksiä. Afrikan Nigerissä näin on joka kolmannessa synnytyksessä, Etiopiassa kuudessa tapauksessa sadasta. Tämä näkyy suoraan lasten ja äitien kuolleisuusluvuissa. Niinpä Nigerissä äiti kuolee joka seitsemännen raskauden tai synnytyksen yhteydessä, kun Irlannissa näin käy yhdessä tapauksessa 48 000:sta.
Äitien ja naisten aseman parantaminen työnnetään kansainvälisessä politiikassa yleensä pehmokysymysten puolelle. Päättäjien kokoontuessa tapaavat pöydille ymmärrettävästi nousta akuutit kriisit. Silti äitiys vie vuosittain henkiä enemmän kuin moni laaja sota. YK:n väestörahaston johtaja arvioi äskettäin, että synnytyksistä johtuvien naisten kuolemien torjuminen maksaisi maailmalle viisi miljardia euroa, mikä on vähemmän kuin maailmassa puolentoista päivän aikana sotilaalliseen toimintaan käytetty rahamäärä.
Äitien aseman vahvistaminen ei ehkä suoraan lopeta yhtään konfliktia, mutta luo pohjaa niiden estämiselle. Tutkitusti äitien koulutuksella on suora yhteys lasten koulutustasoon. Jos kehitysmaassa asuva äiti osaa lukea, hän yleensä huolehtii siitä, että hänen lapsensa saavat saman taidon.
Koulua käyneiden äitien perheet ovat myös pienempiä ja lapset terveempiä, millä on suora yhteys koko yhteiskunnan kehitykseen. Suomen kehityspolitiikassa naisten ja tyttöjen aseman kohennus kuuluu painoalueisiin, ja tästä linjauksesta kannattaa pitää kiinni.
Tällä hetkellä kehitysmaiden naiset lähtevät koulutuksessa kaukaa takamatkalta. Kun Suomessa naisen koulutusvuosien määrä on keskimäärin 18, Nigerissä lukema on kolme. Keskiarvojen taakse jää vielä se, että moni lastaan kasvattava äiti ei ole käytännössä saanut koulutusta lainkaan.
Kehitysmaiden äitien ja heidän lastensa aseman kohennuksessa ei siis ole kyse yksin inhimillisyyden vaatimusten täyttämisestä vaan myös toiminnasta yhteiskunnallisen vakauden puolesta. Elämän näköalattomuudesta hakee kasvuvoimansa muun muassa tämänhetkinen terrorismi.