"Hän muutti kaiken, hän muutti kaiken, mun Jeesukseni muutti mun", kaikuu Oulun adventtikirkossa Karjasillalla. Valtaosa kuulijoista laulaa seisten, monet kohottavat kätensä kohti korkeutta. Salin etuosassa ylistystä rytmittää viisihenkinen kokoonpano.
Vaikka tila on adventtikirkon, salissa on menossa pienen Jumalan lasten seurakunnan kokous. Illan puhuja on lähetyssaarnaaja Rauno Helppi, mies, joka nuorena oli kuolla huumeisiin, mutta nousi jaloilleen hengellisen herätyksen ansiosta.
Maailmaa kiertänyt puhuja ei totisesti ole perinteinen seurasaarnaaja. Puhe pulppuaa vapaasti, hän kertoo juttuja, nauraa kommelluksilleen ja naurattaa kuulijoitaan, vakavoituu ja palaa Raamattuun, kunnes vauhti taas kiihtyy: hän heiluttaa käsiään kuin tuulimylly ja hyppää pari kertaa ilmaan:
"Sanokaa Halleluja!" hän innostaa ja polkaisee jalkaa lattiaan.
Puheeseen kuuluu esirukouksia muun muassa opettajien, lasten ja poliisien puolesta. Kirkkosalin täyttää tasainen hyrinä, kun osa väestä rukoilee omin sanoin puoliääneen. On torstai, ja paikalla on runsaat 40 ihmistä.
"Lauantaisin sali on täynnä", kertoo Jumalan lasten seurakunnan vanhemmistoon kuuluva Sauli Ahola.
Jumalan lasten seurakunta on osa kristillisen maailman nopeimmin vahvistuvaa suuntausta, karismaattista liikehdintää. Siinä mukana olevan ihmisjoukon kokoa on vaikea mitata, mutta arviot liikkuvat vajaasta 400 miljoonasta yli 500 miljoonaan.
Joukon kokoa voi suhteuttaa esimerkiksi niin, että se on suurempi kuin ortodoksien, luterilaisten ja anglikaanien lukumäärä yhteensä.
Karismaatikkojen määrän arviointia vaikeuttaa kuitenkin se, että liike on sekä synnyttänyt kokonaan uusia yhteisöjä että noussut esiin vanhojen kirkkokuntien sisällä - esimerkiksi luterilaisissa kirkoissa ja katolisessa kirkossa.
Enää aikoihin karismaattisuus ei ole ollut vain vapaisiin kristillisiin suuntiin kuten helluntailaisuuteen liittyvä ilmiö. Yksin katolisessa kirkossa karismaatikkoja on yli 100 miljoonaa.
Lähtöisin Kaliforniasta
Sana karismaattisuus tulee kreikan sanasta kharisma, "armolahja". Suuntauksen piirissä korostetaan Pyhän Hengen vaikutusta ja sen tuomia armolahjoja, kuten kielillä puhumista, profetointia ja sairaiden parantamista.
Karismaattisen liikkeen katsotaan alkaneen vuonna 1960 Yhdysvaltain Los Angelesissa sijaitsevasta episkopaaliseurakunnasta. Suomesta liike sai jalansijaa jo 1960-luvulla, mutta tavallisten kansalaisten tietoon ilmiö tuli lennokkaan helluntaisaarnaajan Niilo Yli-Vainion "kaatamiskokousten" kautta.
Suomen tunnetuimpia luterilaisia karismaatikkoja ovat pastori Seppo Juntunen, ekonomi Pirkko Jalovaara sekä Nokia Missio -liikkeen johtaja Markku Koivisto. Luterilaisessa kirkossa karismaattisuus näkyy tätä nykyä muun muassa sanan ja rukouksen illoiksi kutsutuissa tilaisuuksissa.
Ahtaalla pidetyt tunteet
Maailmalla karismaattinen vaikutus vahvistuu edelleen, arvioi Suomen lähetysseuran teologinen sihteeri Risto A. Ahonen. Hänen mukaansa karismaattisuutta on alettu arvostaa yhä enemmän Euroopan ja Amerikan vanhojen kirkkojen piirissä.
"Niissä uskonnolliselle kokemukselle on jätetty liian vähän tilaa", hän arvioi.
Ahonen vertaa tilannetta urheilun maailmaan. Jääkiekkokatsomoissa ja jalkapallostadioneilla tunteita voi osoittaa, mutta vanhoissa kirkkokunnissa ne ovat olleet ahtaalla.
Ahosen mielestä suomalainen harmaa kirkollisuus ei välttämättä johdu luterilaisuudesta vaan suomalaisesta alakuloisuudesta. "Afrikkalainen luterilaisuus on paljon iloisempaa."
Kristityssä maailmassa kehitys kulkee tutkijan mukaan nyt niin, että etelä - sisältäen Afrikan, Etelä-Amerikan mutta myös Kiinan sekä muut idän kansat - näyttää suuntaa pohjoiselle.
Lähes sata seurakuntaa
Jos maailman karismaattisten kristittyjen määrää voidaan arvioida vain väljällä haarukalla, sama koskee Suomea. Kokonaisluku on joitakin kymmeniä tuhansia.
Kirkon tutkimuskeskuksen tutkija Kimmo Ketola sanoo, että joka tapauksessa kyseessä on kasvava liike. Hänen mukaansa maassa on tätä nykyä noin 90 uuskarismaattista itsenäistä seurakuntaa.
"Ne ovat yleensä pieniä, mutta kaikkiaan niihin kuuluu useita tuhansia ihmisiä. Seurakuntia tulee edelleen lisää."
Evankelisluterilaisen kirkon piirissä karismaatikkoja yhdistää Hengen uudistus kirkossamme -liike.
Takana ei ole pettymystä
Jumalan lasten seurakunta syntyi rukouspiirin pohjalta. Seurakunnan vanhemmistoon kuuluva Jukka Kauppila törmäsi ensimmäistä kertaa armolahjoihin, tarkemmin sanottuna profetointiin, viime vuosikymmenellä. Se tapahtui Kempeleen kirkon alttarilla karismaattiseen tilaisuuteen liittyneen rukouspalvelun yhteydessä.
"Myös luterilaisessa kirkossa on eläviä rukousryhmiä, joiden toiminta ei käytännössä poikkea meidän seurakuntamme toiminnasta", hän sanoo.
Kauppila perheineen käy monien yhteisöjen tilaisuuksissa.
Kauppila ei sano, että olisi pettynyt luterilaiseen kirkkoon. Hän kuitenkin toteaa, että Raamatussa esimerkiksi kehotetaan tavoittelemaan profetoimisen armolahjaa. "En luterilaiselta puolelta muista sellaista tilaisuutta, että niin olisi tehty."
Pienuus on vahvuus
Toinen karismaattiselta taustalta syntynyt yhteisö on Oulun Lähetysseurakunta, joka aiemmin toimi Cityseurakunnan nimellä. Sen kantaviin voimiin kuuluvan Jari Ruonalan mukaan kaupungissa koettiin tarvetta seurakunnalle, jossa esimerkiksi ylistyksellä olisi tärkeä osa.
"Toki helluntaiseurakunta on aina ollut karismaattinen, ja vapaaseurakuntakin. Mutta koimme niin, ettei ollut sellaista seurakuntaa, johon olisi voinut mennä."
Lähetysseurakunnan tilaisuuksissa käy yleensä muutamia kymmeniä ihmisiä, mutta enimmillään kuulijoita on ollut lähelle sata.
Jumalan lasten seurakunnan Sauli Ahola pitää pienuutta monessa mielessä vahvuutena: "Ihmiset tuntevat toisensa, pääsevät palvelutehtäviin ja omia lahjoja käyttämään."
Jukka Kauppila korostaa vapauden merkitystä. "Ei tarvitse pelätä, että piispa tai joku muu tulee nuhtelemaan."
Uusissa oululaisseurakunnissa käyvä väki on taustaltaan kirjavaa. On ainakin helluntaiseurakunnassa toimineita, vapaakirkkolaisia ja luterilaisia.
Piispa Markku Koivisto?
Suomessa karismaattisuus on asettunut hengelliselle kartalle aiheuttamatta repeämiä vanhassa ryhmityksessä. Jännitteitä tosin on. Viime keväänä luterilaiset piispat ottivat ilmiöön kantaa todeten karismaattisuuden kuuluvan kirkon elämään.
"Sen tulee kuitenkin rakentaa seurakuntia eikä jakaa niitä", piispat totesivat.
Muualla maailmassa ongelmia on ollut enemmän.
Risto A. Ahosen mukaan ekstaattisten ilmiöiden ja profetoimisen yksipuolinen arvostaminen on erityisesti riippumattomissa afrikkalaisissa kirkoissa johtanut eriarvoistumiseen, jossa profeetalliset johtajat ovat vaatineet seurakuntien jäseniltä sokeaa kuuliaisuutta.
Suomessa näkyvin yhteenotto on ollut Markku Koiviston ja Tampereen piispan Juha Pihkalan välillä. Oppiin ja seurakunnan toimintaan liittyvät kiistat muuttuivat pian kitkeräksi henkilöiden väliseksi mittelöksi. Nyt tilanne on rauhoittunut. Pihkala jää eläkkeelle kesäkuun alussa.
Kuinka ollakaan, yhtenä ehdokkaana Pihkalan paikalle pyrkii nyt Koivisto. Näyttävästä kampanjoinnista ja tukijoidensa pontevuudesta huolimatta hänellä ei kuitenkaan arvioida olevan riittävää kannatusta, jotta piispantalon ovet avautuisivat.