Raha auttaa taivaan portille asti, sanotaan. Tällä kaudella rahakaan ei vienyt eurooppalaisen jalkapallon jättiläisseuroja arvostetuimman seurakilpailun, mestarien liigan, finaaliin asti.
Loppuotteluun selviytyneet Porto ja Monaco eivät pelaa napeilla, mutta eivät kuulu niin sanottujen mahtiseurojen joukkoon. Deloitten jalkapalloraportin mukaan kumpikaan seuroista ei mahdu 20 rikkaimman seuran joukkoon.
Deloitten lista perustuu seurojen liikevaihtoon kaudella 2002-03. Manchester United on 251,4 miljoonan euron liikevaihdollaan jo seitsemännen kerran peräkkäin maailman rikkain jalkapallojoukkue. Yli 200 miljoonan euron kipuavat myös Italian jättiläiset Juventus ja AC Milan.
Numerotietoihin eivät sisälly pelaajien siirtokorvaukset, pääomasiirrot tai merkittävät jalkapallon ulkopuoliset liikevaihdot.
Edellinen aivan rikkaimpien ulkopuolelta mestarien liigan voittoon asti yltänyt seura on Ajax Amsterdam, joka voitti pokaalin vuonna 1995.
"Aivan loistava juttu, että finaaliin selviää uusia joukkueita. Esimerkiksi Ranskan liigan taso on paljon parempi kuin kuvitellaan. Siellä ei ole isoa rahaa käytössä, mutta erinomaisia nuoria pelaajia", kansainväliseen jalkapallomaailmaan tiiviissä yhteydessä oleva lajivaikuttaja Erkki Alaja toteaa.
Esimerkiksi Real Madrid on kasannut isolla rahalla melkoisen tähtinipun, mutta jäi tällä kaudella ilman pokaalin pokaalia.
"Nämä chelseat ja realit ovat esimerkkejä siitä, että rahalla ei voi ostaa peli-iloa ja joukkuehenkeä. Näissä seuroissa valmentajana toimiminen on vaikeaa. Heillä on pakkotilanne laittaa tähdet kentälle, vaikka se ei aina olisikaan joukkueen etu."
"Raha määrää huipputasolla enemmän kuin uskommekaan", muun muassa Mikael Forssellin managerina toimiva Alaja tietää.
Real Madridissa on liuta maailman kirkkaimpia tähtiä. Ronaldo, Zinedine Zidane, Raul, David Beckham, Luis Figo, Roberto Carlos ja kumppanit eivät kuitenkaan olleet tällä kaudella voittava joukkue.
"Sieltä puuttuvat tietyntyyppiset pelaajat kokonaan. Jonkunhan se on likainen työ tehtävä. Supertähti on pelaaja, joka on joukkueessaan muita parempi. Ovatko nämä kaikki enää supertähtiä, jos koko joukkue on täynnä supertähtiä", Alaja filosofoi.
Suomessa pientä
nappikauppaa
Televisiointimaksut ovat maailman rikkaimpien seurojen suurin tulonlähde. Manchester Unitedin tuloista tosin 100 miljoonaa euroa tulee ottelupäivän tuotosta. Juventuksella sitä vastoin ottelupäivä tuottaa vain 23 miljoonaa euroa.
Kulupuolella suurin erä, yleensä noin puolet kaikista menoista, muodostuu palkoista.
"Kaikki ovat nyt sitä mieltä, että palkat ovat katossa ja siirtomarkkinoillakin on hiljaisempaa. Toivottavasti tällaisia Roman Abrahamovitsin (Chelsean omistaja) kaltaisia rahoittajia ei tule liikaa. Se vääristää tilannetta", Alaja näkee.
AC Allianssin hallituksen puheenjohtajana Alaja tietää varsin hyvin, että suomalaisen liigaseuran koko kauden budjetti hupenisi alle puolessa vuodessa yhden ainoan tähtipelaajan palkkaan eurooppalaisessa huippujoukkueessa.
Allianssin tämän kauden budjetti on noin 1,3 miljoonaa euroa.
"Siinäkin kuljetaan jo äärirajoilla. Esimerkiksi HJK:n kahden miljoonan euron budjetti on tällä hetkellä aika lailla maksimissaan. Sitten jos otteluissa alkaa olla 5 000 maksavaa ihmistä, voidaan puhua isommista summista."
Alaja oli mukana HJK:n toiminnassa, kun seura selvisi syksyllä 1998 mestarien liigaan.
"Budjetti oli silloin seitsemän miljoonaa vanhaa markkaa. Kaikkialla Euroopassa ihmeteltiin, voiko se olla totta."
Mutta suomalainenkin joukkue voi realistisesti asettaa tavoitteen suurten ja mahtavien mestarien liigaan?
"No, puolirealistisesti. Siihen vaaditaan aina iso ripaus onnea."