Tanssin kautta seksuaalisuuden ja kehon suhdetta voi tutkia kokonaisemmin kuin muualla. Nykytanssi on ottanut seksuaalisuuden käsittelyn haasteen vastaan 2000-luvulla ja yksi vastaajista on ollut saksalainen koreografi Felix Ruckert.
Ruckert ei käytä omassa työssään seksuaalisuutta sanana vaikka työskenteleekin siihen liittyvien kehotekniikoiden, kuten sadomasokismin kanssa. Hän puhuu aistimisesta.
"Monet teokset joita olen tehnyt lähtevät liikkeelle aistimisesta, siitä miltä se mitä tapahtuu juuri nyt tuntuu, ei niinkään millainen liikkeen muoto on. Olen kiinnostunut siitä mikä on kehojen fyysinen olotila lavalla ja miten se välittyy", Ruckert sanoo.
Ajattelua ja toimintaa
Perinteisissä tansseissa sukupuoliroolit ovat olleet perinteisiä. 1970-luvulla nykytanssin koulukunta pyrki tutkimaan ihmistä kaventamalla sukupuolierot tanssissa. Ihmiseen suhtauduttiin ajan ideologian mukaisesti demokraattisesti.
Tämä demokratia ei Ruckertin mukaan kuitenkaan vastaa nykyistä todellisuutta. Omassa koreografioissaan Ruckert huomioi seksuaalisuuden synnyttämän jännitteen ja valta-asetelmat.
"Valta on viimeisiä tabuja demokraattisessa yhteiskunnassa. Periaatteessa olemme kaikki vapaita ja samanarvoisia, mutta valta-asetelmat löytyvät joka puolelta", hän sanoo.
Ruckert korostaa, että mitä enemmän ihmiset ovat tietoisia kehoistaan ja tunteistaan, sitä helpompi on ymmärtää tällaisia esityksiä.
"Myös seksissä ajattelu ja toiminta yhdistyvät. Näin sillä on yhteys myös tanssiin", Ruckert sanoo.
Kirjoittaja on oululainen tanssija-näyttelijä.
