Pääkirjoitus

Hengellisyys vetää yhä suuriin kesätapahtumiin – herätysliikkeiden ja muun kirkon väleissä on edelleen isoja jännitteitä

Vaikka yhteiskunta kulkee maallistuneeseen suuntaan, hengelliset kesäjuhlat ovat hämmästyttävästi pitäneet suosionsa.

Vaikka yhteiskunta kulkee maallistuneeseen suuntaan, hengelliset kesäjuhlat ovat hämmästyttävästi pitäneet suosionsa. Pohjois-Pohjanmaalla järjestetään viikon välein kaksi isoa, varsin erilaista kirkollista kesäjuhlaa.

Autoletkat kohti Muhosta alkavat huomisesta lähtien tiivistyä ennakoiden ylihuomenna alkavia vanhoillislestadiolaisen herätysliikkeen suviseuroja. Muhokselle odotetaan viikonlopuksi enimmillään noin 80 000:ta seuravierasta. Tuo määrä on mahdollista saavuttaa, ollaanhan vanhoillislestadiolaisen liikkeen ydinseuduilla.

Kristillisenä vuotuistapahtumana suviseurat kuuluu jopa maailman suurimpiin. Seurojen järjestäminen on valtava ponnistus, jonka läpiviennissä toki auttaa liikkeeseen vuosikymmenten mittaan syntynyt vankka kokemus.

Viikon päästä suviseuroista tulee paria jokilaaksoa etelämmäksi Nivalaan koolle herännäisyyden omakseen tunteva joukko. Tapahtuma on pari kokoluokkaa suviseuroja pienempi, mutta liikkeen vahvalla alueella juhlille saapunee nyt runsaasti liikkeen ihmisiä.

Nuo kaksi tapahtumaa ovat suurimmat evankelis-luterilaisen kirkon piirissä pidettävät kesäkokoontumiset. Muillakin herätysliikkeillä on omat suurtapahtumansa. Suuriin kristillisiin juhliin kuuluu myös helluntaiherätyksen kokoontuminen juhannuksena Keuruulla.

Kesätapahtumien joukossa hengelliset kesäjuhlat ovat oma kiinnostava ryhmänsä. Ensikertalaiselle niissä käynti voi lisätä ymmärrystä siitä, kuinka monella tapaa saman maan kansalaiset maailmaa ja elämää katsovat.

Herätysliikkeiden juhlien suosio on säilynyt hämmästyttävänä siihen nähden, kuinka nopeasti yhteiskunnan maallistuminen tapakulttuurissa ja uskontoneutraalius esimerkiksi koulumaailmassa etenevät. Toisaalta ehkä juuri tämän kehityksen takia yhteisen uskonnäkemyksen omistavat ihmiset kokevat kokoontumiset niin tärkeiksi.

Herätysliikkeet voivat ilmauksena kuulostaa menneeltä maailmalta, mutta kirkon sisällä niillä on yhä vahva vaikutus. Yksilötasollakin herätysliikkeiden perintö tuntuu.

Viime vuosikymmenen vaihteessa tehdyn tutkimuksen mukaan joka kymmenes suomalainen katsoo kuuluvansa johonkin herätysliikkeeseen. Toinen kymmenesosa vastaajista arvioi herätysliikkeiden vaikuttaneen ajatteluunsa.

Kriitikoiden mielestä herätysliikkeiden vaikutus kirkossa on liiankin vahva. Näkemys perustuu ajatteluun, että liikkeet edustavat vanhoillista uskonnollisuutta. Se on osaksi tottakin, mutta ei toisaalta päde liikkeistä etenkään nykyherännäisyyteen.

Herätysliikkeiden suhteessa kansankirkkoon ja sen johtoon on aina ollut jännitteitä. Se on viime aikoina tullut näkyviin etenkin seksuaalieettisissä kysymyksissä.

Vanhoillislestadiolaisuuden ja muun kirkon välejä hiertää perinteisesti liikkeen oppi seurakunnasta, siis näkemys siitä, mikä on todellinen uskovien seurakunta. Liikkeen ajattelutapa poikkeaa muualla kirkossa vallitsevasta näkemyksestä.

Muhoksen suviseurojen avajaisissa perjantaina puheenvuoro kuullaan sekä liikkeen johdolta että Oulun uudelta piispalta. Kiinnostava seurattava seikka on, missä määrin näitä jännitteitä käsitellään vai käsitelläänkö ollenkaan.