Lumijokisesta hieman yli seitsenkymppisestä avioparista toinen puolisko pyörisi netissä vaikka kaiket päivät. Toinen ei tunne aiheeseen kerta kaikkiaan minkäänlaista kutsumusta.
”Kyllä minä sen vehkeen päälle saan. Ja tarvittaessa osaan Skypen sammuttaa Irman jäljiltä”, kertoo Juhani Hemmilä.
Jos kiinnostusta olisi, hän kyllä käytön oppisi, siitä se ei ole kiinni. Mutta kun ei kiinnosta, niin ei kiinnosta.
”Jo se sanasto on niin kummallista.”
Vielä kummallisempaa on, että pojan pienet lapset tuntuvat hallitsevan sen täydellisesti. Tuon tuostakin tulevat ”kypettämään” tien toisella puolella asuvien isovanhempiensa luokse.
Se netistä innostunut puolisko on Irma Hemmilä, jolla netti ja ylipäätään uusi teknologia on tarjonnut aivan uuden ulottuvuuden.
Hän on vaikeasti vammautunut, mutta pystyy pyörätuoliin yhdistetyn ympäristönhallintalaitteen avulla lähettämään tekstiviestejä, joita lapset siirtävät tietokoneelle ja yhdistävät pitkiksi jutuiksi. Tekeillä on elämäkerta.
”Lähetän tekstiviestejä aivan hirveästi. Tämä on mahdottoman hauskaa”, iloitsee Irma Hemmilä.