Ehkä jo ihan lähipäivinä sinä, hyvä kaupungin katujen käyttäjä, törmäät kulkureitilläsi hopeanharmaaseen esineeseen, joka vangitsee huomiosi. Sen mitat ovat noin 40 kertaa 30 senttimetriä, ja sen asennosta on pääteltävissä, että se on heitetty -- ellei suorastaan paiskattu -- katuun yläviistosta, kenties läheisestä ikkunasta.
Jos tunnet sääliä sen kasaan painunutta olemusta kohtaan, lopeta heti. Se on todellinen helvetinkone.
Kirottu mööpeli, jonka ainoa tehtävä maailmassa on ollut vaikeuttaa omistajansa elämää. Kun sitä on käskenyt vasempaan, se on kääntynyt oikeaan. Kun sille on esittänyt pyynnön, se ei ole suostunut; kun sitä on kieltänyt, se on tehnyt sen silti. Jos on yrittänyt käänteistä psykologiaa, se on aavistanut senkin.
On vaikea vielä tässä vaiheessa ennustaa, mikä täsmälleen on katkaissut kamelin selän. Oletettavasti se on kuitenkin ollut jokin looginen jatke viimeaikaisille ongelmille.
Yhtäkkiä mitä tahansa nettisivua katsellessa eteen ilmestyy palkki, joka valittaa puuttuvasta liitännäisestä ja kehottaa lisäämään sen palkkia napsauttamalla. Sitten tulee ilmoitus, jonka mukaan lisääminen ei ole onnistunut ja se pitää tehdä käsin. Kun kone on raksuttanut varttitunnin, ohjelmisto on viimein valmis ladattavaksi. Mitään ei tapahdu, paitsi että kone menee täysin jumiin.
Puolen tunnin odotuksen jälkeen rakkine suostuu ilmoittamaan, ettei ohjelmistoa voi ladata, koska koneelta puuttuu joku service pack 2. Se taas edellyttää Windowsin päivittämistä. Siitä taas ei tule mitään, koska iskulausekkeella "näppärästi nettiin missä vain" markkinoitu nettiyhteys lopettaa itse itsensä varttitunnin välein.
Se looginen jatke voisi olla räjähdys, koneen värin yhtäkkinen muuttuminen harmaasta pinkiksi tai vaikka se, että usb-portista kävelisi esiin vihreähattuinen, koreaa puhuva kotitonttu. Mikä tahansa muu kuin teksti, joka ilmoittaisi toiminnon x suoritetun loppuun onnistuneesti.
En usko, että kone lopettaa pirullista projektiaan vielä senkään jälkeen, kun se on kohdannut hyisen loppusijoituspaikkansa. Epäilemättä se katselee aamukahvipöytääni ikkunan läpi vetistyvine näyttöineen ja yrittää saada minut unohtamaan, että viime päivien ongelmat ovat olleet vain jäävuoren huippu. Että vuosiin ei päivääkään ole mennyt sadattelematta error-ilmoituksia, jumiutuvaa hiirtä, katkeavaa nettiyhteyttä, katoavaa tekstiä, junnaavia sivuja ja muuta yleistä surkeutta.
Osta uusi kone, sanovat viisaammat. Enkä osta. Jos yksi ongelma ratkeaa, tilalle tulee toinen -- hyvällä todennäköisyydellä paljon suurempi. Tietokonetta ei ole tehty helpottamaan elämistä. Se on tehty nujertamaan käyttäjänsä uuvutuskamppailussa, jossa biljoonista vastoinkäymisten pisaroista muodostuu hallitsematon epätoivon virta.
Töihin lähtiessäni kenties ajan vielä pyörällä koneen yli. Ihan vain siksi, että voisin sanoa edes kerran elämässäni päässeeni sen niskan päälle.
Jos edes jokin joskus, mutta kun ei mikään koskaan.