Jukka Virtanen kapuaa Stadionin tornin mäkeä ylärinteeseen. Vierellä puuskuttaa kirjailijatuttu, jonka esittäytymisestä ei saa oikein selvää. Kyseessä on kuitenkin Virtasen kaveri, joita kaikki tietävät Virtasella olevan paljon. Kirjailijoista koostuvan FC Kynän jalkapallopeli on pian alkamassa.
Tänä vuonna viisikymmenvuotista uraansa juhliva Virtanen ei oikeastaan perusta pyöreistä vuosista.
- Kylläpä sulla on keinotekoinen aihe, hän naurahtaa puhelimessa haastattelupyynnölle.
Juhlia Virtanen olisi voinut jo viime vuonna, kun ensimmäisestä radio-ohjelmasta tuli kuluneeksi viisikymmentä vuotta. Yhtä hyvin ajankohtaa olisi voinut siirtää vuodella eteenpäin. Tuolloin miehen ensimmäisestä televisio-ohjelmasta olisi kulunut viisi vuosikymmentä.
Vuonna 1956 Virtanen kuitenkin teki ensimmäisen lyhytelokuvansa. Sama valinnan vapaus tai vaikeus koskee pitkän uran lempilasta - sellaista ei ole.
- Mulla on vaan aina ollut hinku tällaisiin hommiin, en mä osaa sanoa, mikä näistä aloista on lähinnä mua. Tärkeintähän tässä on ilon tuottaminen ihmisille, senhän takia mä tätä työtä teen.
"Mutta sehän on Jukka, perhana"
Virtanen istuu olympiastadionin kahvilan pöydässä kuin kotonaan ja hörppii lasistaan sekamehua. Viime heinäkuussa 73 vuotta täyttäneellä Virtasella riittää virtaa ja kavereita edelleen.
Virtanen kuitenkin tiputtelee tuttuja nimiä niin luontevasti, ettei siihen jää oikein sijaa ylpeydelle. Olisi aika vaikeaa välttää sosiaaliset kontaktit viidenkymmenen vuoden ajan musiikki-, teatteri- ja kirjallisuuspiireissä, televisiosta, radiosta ja elokuvista puhumattakaan. Toki Virtasen sosiaalisuus tuntuu välillä olevan vertaansa vailla.
- Mä oon varmaan ihan kauhea haastateltava, tällainen hölö ja kauhea elvis, Virtanen sanoo.
Niin. Puhelias Virtanen on. "Jukka perhana" on yleisin kommentti torstaina stadionilla. Pian alkava peli on tuonut joukon keski-ikäisiä miehiä parveilemaan stadionin tornin käytäville. Joka toinen tuntee Virtasen. Jopa valokuvaajan vaimon täti on Virtasen entinen opettajakollega - Jämsänkoskelta tietenkin.
Virtanen elää tässä päivässä, tai korkeintaan eilisessä. Hän ei osaa nostaa mitään tiettyä tapahtumaa kuluneilta vuosilta, joka olisi jäänyt erityisesti mieleen.
- Mä en oikein osaa ajatella sillä tavalla, mä muistan kaiken kuin eilisen päivän.
Vainio vei riimejä, riimit ei häntä
Nykypäivän tekemisistä Virtanen jaksaa mainostaa Uuden Iloisen Teatterin kuulumisia. Perustajajäsen Virtasen käsikirjoittama Albatrossi ja Heiskanen saa syksyllä ensi-iltansa. Virtanen on käsikirjoittanut Linnanmäen revyitä alusta lähtien. Nyt pyörivä Juha Vat Vainion lauluihin perustuva musiikkinäytelmä on nähty aiemmin jo 16:ssa eri teatterissa. Silti Virtanen uskoo sen tenhoon.
- Juha Vat Vainio vei riimejä eivätkä riimit häntä. Hän teki tarkkoja havaintoja globaaleista asioista mutta osasi pukea ne pienen ihmisen suuhun, ymmärrettävällä tavalla.
Tulevana vuonna Virtasta työllistävät näytelmäkäännökset, muun muassa Helsingin Kaupunginteatteriin. Hän on mukana myös syksyllä ilmestyvässä Leena Laulajaisen toimittamassa antologiassa Sota-ajan lapset. Siinä kirjailijat muistelevat sotakokemuksiaan kotirintamalta. Seuraavaksi mies aikoo kääntää Frank Sinatran suosituimpia lauluja suomeksi yhdessä Ilkka Talasrannan, TV2:n viihdepäällikön kanssa.
Kaikkiaan Virtasen viiden vuosikymmenen ura on mitä erilaisempia sattumuksia ja työtehtäviä täynnä.
- Pohjimmiltani olen helvetin laiska, Virtanen kiteyttää.
- Makaan sohvalla, tuijotan telkkaria ja ajattelen. Joskus sitten sattuu näitä työkausia.