Pitkään jatkunut helle ja pintaveden korkea fosfaattifosforipitoisuus synnyttivät tänä kesänä voimakkaita sinileväkukintoja Suomen rannikkoalueilla.
Kulunut kesä oli leväkukintojen kannalta hyvin samankaltainen kuin kesä 1997, jolloin sinileviä oli ennätyksellisen paljon. Vuodesta 1997 poiketen laajat sinilevälautat kuitenkin hajosivat tänä vuonna ennen elokuun puoltaväliä.
Ensimmäiset vähäiset sinilevähavainnot saatiin kesäkuun toisella viikolla Suomenlahdella, Ahvenanmaan ympäristössä, Selkämerellä ja Perämerellä. Tällöin levät olivat kuitenkin pääosin myrkyttömiä.
Kesä-heinäkuun vaihteessa sinilevien määrä lisääntyi voimakkaasti, mutta navakat tuulet sekoittivat levät vesimassaan, eikä laajoja lauttoja syntynyt. Vasta heinäkuussa sään tyyntyessä ja pintaveden lämmetessä Suomenlahden avomerialueelle muodostui laajoja sinilevälauttoja. Tällöin myös myrkyllisen Nodularia-lajikkeen osuus lisääntyi.
Elokuun alussa Suomenlahdella ja Saaristomerellä esiintyi vielä hajanaisia levälauttoja. Elokuun puoleenväliin mennessä myrkylliset levät olivat jo lähes hävinneet, mutta myrkytöntä Aphanizomenon-lajiketta oli vielä jäljellä.
Selkämerellä havaittiin sinilevien pintalauttoja heinäkuun lopussa ja jälleen elokuun toisella viikolla.
Elokuun lopussa Saaristomeren ja Suomenlahden ravinteikkailla ja lämpimillä lahtialueilla havaittiin edelleen paikallisia sinileväesiintymiä.
Sisävesillä eniten sinilevää elokuussa
Sisävesillä sinileviä havaittiin enemmän kuin aiempina kesinä, jolloin leväesiintymiä on seurattu. Suurin osa esiintymistä oli vähäisiä. Eniten levähavaintoja tehtiin elokuussa.
Hieman yli neljäsosassa seurantapaikoista sinileviä havaittiin runsaasti tai erittäin runsaasti. Useimmiten levät olivat Anabaena-lajiketta, jotka voivat olla myrkyllisiä. Sään pysyessä lämpimänä ja tyynenä voi sinilevää esiintyä sisävesissä vielä pitkälle syksyyn.
Valtakunnalliseen leväseurantaan kuuluu 271 sisävesien havaintopaikkaa ympäri Suomea. Sinileväilmoituksia tuli kesän aikana runsaasti myös valtakunnallisen seurannan ulkopuolelta.