Juhannus kuumentaa taas säistä riippumatta kotimaan matkailukesän sesongin. Lomakauden huippu voi tänä suvena liikuttaa hotellien, kelokylien ja festivaalien kassoissa jopa ennätysmäärän rahaa.
Kotimaan matkailussa näkyy edelleen karkea jako kahteen: Helsinki vetää väkeä takuuhoukuttimineen ja Lapin sekä Kuusamon eksotiikka kiinnostaa yhä uusia turistipolvia. Siinä välissä matkailun isosta rahavirrasta onnistuvat kalastamaan kohtalaisia vonkaleita lähinnä vain valtateiden varsien puuhamaat ja ostosparatiisit.
Matkailupyydyksiä on turistia odottamassa kuitenkin jokaisessa kunnassa. Osalle niistä riittää rantamökin vuokraus kuukaudeksi, mutta aina joku rohkea uskoo löytäneensä vieheen, johon turisti tarttuu. Menestyviä matkailupaikkoja seuraten varminta olisi rakentaa Suomen suurin huvipuisto, kun Lappiakaan et voi muualle luoda. Linnanmäellä käy taas tänä vuonna yli miljoona huvittelijaa.
Hurmahenkinen innostus kotiseudun kulttuuriin ja paikallisiin erikoisuuksiin ei ole paras ominaisuus menestyväksi matkailuyrittäjäksi kurottavalle. Vaikka kotiseutumuseon toimiva pärehöylä ja tarinat kylän muinaisista parantajista innostaisivat loputtomasti jotakuta, elämyksiä etsivää kesäturistia ne eivät välttämättä saa pysähtymään.
Suurin osa suomalaisista lomailee autolla ja ajaa pitkin isoja pikiteitä. On enemmän kuin haastavaa laatia valtaväylän varteen tai lehteen mainos, joka oikeasti ohjaa lomaperheen sivutielle katsomaan, mitä ainutlaatuista parin peninkulman päässä onkaan. Yleensä kun on kiire sinne takuuvarmaan ja tuttuun lomapaikkaan, sen ruuhkaan ja rahastukseen.
Kesätapahtumissakin tarjonta on melkein tukahduttavaa. Supersarjassa painivat Seinäjoen Tangomarkkinat, Pori Jazz ja Kotkan Meripäivät sekä muutamat rockfestarit. Näistä suurin osa ja vielä asuntomessutkin muuten kertoo olevansa juuri se koko maan mahtavin kesätapahtuma. Moinen superlatiivipaukuttelu saattaa kyllä enemmänkin karkottaa kuin houkutella.
Kesä on ennen kaikkea lapsiperheiden yhteisen loman aikaa. Monen autokunnan reitit ja etapit suunnitellaan ainoaksi mahdolliseksi koetulla periaatteella: kun lapset viihtyvät, reissusta voi tulla ihan siedettävä. Tämän totuuden ovat sisäistäneet myös menestyvät matkailuyritykset.
Nauravat nakit ja laatikko rikkinäisiä leluja eivät enää riitä. Pleikkari hotellin aulassa saa osakseen säälivän hymyn teiniltä, joka napsauttaa auki läppärinsä ja testaa heti majapaikan langattoman verkon tehon. Yhä vain vielä saa kokenut matkailija kuitenkin odottaa jonkun keksivän sellaisen houkuttimen, jolla saisi murrosikäisen mukaan reissuun ilman lahjontaa ja uhkauksia.
Tavallisen kansan kesämatkailun historia on Suomessa lyhyt. Vasta 1960-luvulla pakattiin Sopu-teltta, spriikeitin ja pussillinen kotipellon perunoita Angliaan ja ajettiin jopa Norjaan. Sittemmin meistä on tullut ahkeraa matkailukansaa, mutta opittavaa on vielä. Aiheesta ja oikein emme osaa valittaa vieläkään.
Matkailukesään mahtuu monenlaista yrittäjää. Pääosin palvelu ja laatu ovat kohdallaan, vaikka kaikissa vertailuissa olemmekin kallis matkailumaa. Senkin takia huonoon ei pidä tyytyä edes lomalla. Kylmästä hampurilaisesta ja likaisesta hotellihuoneesta pitää valittaa palvelun tarjoajalle, ei matkakumppanille.