Helsingin yliopisto uudistaa koulutusohjelmiaan. Uusille opiskelijoille on tarjolla aiempaa vähemmän hakukohteita, mutta aloituspaikkojen määrä pysyy ennallaan.
Tavoitteena on lisätä joustavuutta. Vastaisuudessa alempaan korkeakoulututkintoon tähtäävissä kandiohjelmissa on tarjolla laajoja koulutusohjelmia, joissa ei ole enää ole erikseen pää- ja sivuaineita. Useimmissa ohjelmissa on mukana eri tieteenaloja, ja alaa voi vaihtaa kandiohjelman sisällä ilman uutta hakemista.
- Laaja-alaiset kanditutkinnot ovat yhä monitieteellisempiä ja mahdollistavat aiempaa yksilöllisemmät opintopolut. Se on tärkeää ja mielestäni yksilön myyntivaltti, kun hän valmistuu, sanoo vararehtori SariLindblom Helsingin yliopistosta.
Kandiohjelman jälkeen opiskelijalla on edelleenkin oikeus jatkaa opintojaan maisteriohjelmissa. Kandiohjelmiin kytkeytyvät tietyt jatkovaihtoehdot, mutta opiskelijat voivat hakea myös muihin maisteriohjelmiin, jos hakukriteerit täyttyvät. Suosituimpiin maisteriohjelmiin eivät kaikki halukkaat kuitenkaan välttämättä mahdu, vaan niihin valitaan tiettyjen kriteerien perusteella. Niitä ovat todennäköisesti ainakin opintomenestys ja opintojen edistyminen
- Jokainen pääsee johonkin maisteriohjelmaan, mutta ei välttämättä siihen ensisijaiseen, Lindblom huomauttaa.
Uusituista maisteriohjelmista merkittävä osa on suunnattu myös kansainvälisille opiskelijoille. Noin puolessa niistä opetuskieli on englanti.
Uudistuksen taustalla on niin kutsuttu Bolognan prosessi, joka on tähdännyt eurooppalaisten koulutusjärjestelmien yhtenäistämiseen. Siihen liittyy erillisten kandi- ja maisteriohjelmien kehittäminen.
Suomessa koulutuksen uudistushankkeita on käynnissä myös muissa yliopistoissa. Laaja-alaisia kanditutkintoja on jo tarjolla ainakin Tampereen yliopistossa ja Itä-Suomen yliopistossa.
Työelämän taitojen rooli kasvaa
Helsingin yliopiston uusissa koulutusohjelmissa on kiinnitetty aiempaa enemmän huomiota työelämävalmiuksiin. Eri ohjelmissa on mietitty, mitä taitoja alalta valmistuvat tulevaisuudessa tarvitsevat.
- Tämä on pakottanut kaikkia koulutusohjelmia katsomaan, mihin valmistutaan ja mitä kaikkea voidaan tehdä, Lindblom sanoo.
Tavoitteena on opiskelijan kehittyminen asiantuntijaksi. Sekä kandi- että maisteriohjelmiin kuuluu myös työharjoittelua tai työelämäprojekteja.
- Tärkeätä on, että opiskelijat pääsevät opiskeluaikana jo luomaan verkostoja vahvasti, sanoo puolestaan kehitysjohtaja Susanna Niinistö-Sivuranta Helsingin yliopistosta.
- Parhaat on bongattu tähänkin mennessä kesken opiskelujen, ja joskus voi olla vaikeuksia saada heitä takaisin opiskelujen pariin.
Niinistö-Sivurannan mukaan opiskelijan mukanaolo työelämässä on kuitenkin haluttu nähdä mahdollisuutena. Työnteon ja opiskelun yhdistämistä helpotetaan esimerkiksi sillä, että opintopolkuja pyritään rakentamaan joustavasti. Myös verkko-opiskelun mahdollisuuksia hyödynnetään entistä enemmän. Lisäksi opiskelijoille on nykyään tarjolla apua esimerkiksi yritysideoiden kehittämiseen.