Helsingin käräjäoikeus antoi perjantaina tuomionsa Helsingin Vesalassa tapahtuneesta poikkeuksellisen raa'asta ja julmasta henkirikoksesta. Syyllisiksi murhaan todettiin molemmat syytetyt miehet, joista toista odottaa mielisairaala ja toista kymmenen vuoden vankeusrangaistus.
Uhri oli 45-vuotias mies, jonka asunnossa veriteko tapahtui viime joulukuussa. Hän oli kutsunut kotiinsa kaksi hänelle entuudestaan tuntematonta miestä. Ajanvietto päättyi siihen, että harhainen 26-vuotias vieras löi isäntää yli sata kertaa puukolla päähän, kaulaan ja eri puolelle kehoa sekä silpoi tämän sukuelimiä saksilla.
Väkivalta sai näennäisesti alkunsa siitä, että 26-vuotias suuttui uhrin sanomisiin. Todellinen motiivi jäi kuitenkin arvailujen varaan. - Mitään rationaalista syytä ei ollut, sanoi miehen oma asianajaja oikeudessa.
Käräjäoikeus totesi 26-vuotiaan syyntakeettomaksi, joten häntä ei tuomittu vankeuteen. Sen sijaan häntä odottaa passitus mielisairaalaan, sillä mielentilalausunnossa hänen katsottiin olevan tahdosta riippumattoman hoidon tarpeessa.
Rotevarakenteinen mies oli tullut oikeuden istuntoonkin hoitohenkilökunnan eikä vanginvartijoiden saattamana. Hän otti tuomion vastaan ilmeettömästi.
Veli jäi ilman korvauksia
Käräjäoikeus piti murhan tekijänä myös toista vierasta, 28-vuotiasta Aliroy Rikhard Syrjää. Yleensä rangaistus murhasta on aina elinkautinen, mutta tällä kertaa tuomio oli 10 vuotta vankeutta. Käräjäoikeus arvioi Syrjän syyllisyyden niin paljon pienemmäksi kuin päätekijän, että lain mahdollistama poikkeaminen normaalista rangaistusasteikosta oli perusteltua.
Syrjä ojensi 26-vuotiaalle surma-aseen, mutta ei osallistunut itse surmaamiseen. Lisäksi hän auttoi toveriaan nostamalla tämän useita kertoja maasta ylös jatkamaan tekoa, kun vahvasti humalainen 26-vuotias liukasteli vereentyneellä lattialla.
Käräjäoikeus määräsi syytetyt maksamaan uhrin isälle yhteisvastuullisesti 5 000 euron korvaukset henkisestä kärsimyksestä. Uhrin veli sen sijaan jäi ilman kärsimyskorvauksia. Käräjäoikeuden mielestä veli ei ollut lain tarkoittama erityisen läheinen henkilö, sillä veljesten yhteydenpito oli jäänyt kerran vuodessa tapaamisen ja puhelinsoittojen varaan.
