Helsingin Musiikkitalo on ollut pitkällinen prosessi. Hanketta on tehty 1990-luvun alusta saakka.
Paikka löytyi Töölönlahdelta ja arkkitehtuurikilpailu pidettiin vuosituhannen vaihteessa. Rakennuslupa tuli viime vuoden lopulla ja työt alkavat ensi vuonna. Valmista tullee vuonna 2009.
Pitkään aiheesta on myös puhuttu ja paljon, niin paikallisesti kuin myös kansallisestikin. Töölönlahden rakentaminen on sellaista.
Paikka on keskiössä, valtio- ja mediavallan välissä. Kun siihen vielä sattuivat kansalaistoiminnan airueksi muotoutuneet makasiinit, niin kiinnostus on taattu.
Helsingissä olevasta sijainnistaan huolimatta Musiikkitalon voi myös ajatella olevan keskellä valtakuntaamme, joka avautuu eduskuntatalon portailta Töölönlahden ja keskuspuiston kautta aina Lappiin asti.
Musiikkitalo on suuri hanke, hehtaarihalliksikin sitä voisi sanoa.
Rakennus sijoitetaan rinteeseen ja osittain maan alle siten, että se alistuu kahdelle aiemmin mainitulle vallalle.
Talo tulee pitämään sisällään monenlaista toimintaa, konserttitalosta musiikin opiskeluun. Tarkoitus on tehdä musiikkikansan kohtaamispaikka.
Makasiinien edustamaa kaiken kansan keskusta siitä ei kuitenkaan taida tulla. Ihmisen mittaisuuskin taitaa jäädä puuttumaan, kun alistuvuudestaan huolimatta Musiikkitalo jatkaa eduskuntatalon ja Sanomatalon muhkeamittakaavaista henkeä.
Hanketta on ajettu (joku voisi sanoa kuin käärmettä pyssyyn) jo yli vuosikymmenen ja suunnittelu-aikakin venyy. Vanheneeko arkkitehtuuri käsiin?
Suunnitelmista päätellen rakennus edustaa lasisuudessaan tyypillistä nykyarkkitehtuuria, jonka aika taitaa olla ohi. Sitä viime vuosien tuotosten kelmeitä lasipintoja katsoessa ainakin toivoisi.
Usein on niin, että Musiikkitalon kaltaiset suuret pitkään vievät hankkeet, kuten vaikka oopperatalo, saattavat valmistuessaan näyttää vanhahtavilta. Vaikka arkkitehtuuri ei saisi olla trendipellejen hommaa, tyylit muuttuvat siinäkin.
Kun asiaa katsotaan muutaman vuosikymmenen perspektiivillä, ei asialla enää ole väliä. Silloin nähdään kestääkö arkkitehtuuri aikaa, eli onko se hyvää.
Musiikkitalon arkkitehtuuri näyttää paperilla kuitenkin siltä, että aika ajaa sen ohi. Silloin ajan myötä ei tule ajatonta.
