Neuvostoliitto yritti Helsingin suurpommituksilla helmikuussa 1944 nujertaa suomalaisten läpi jatkosodan säilynyttä puolustustahtoa. Suomen pääkaupunkia tuhoamaan lähetettiin massiivinen pommikoneiden armada. Vihollinen epäonnistui suomalaisten henkisen selkärangan murtamisessa.
Suuri osa pommeista putosi tai pudotettiin ennen Helsinkiä. Pimennetyssä kantakaupungissa tuhoutui kuitenkin toista sataa taloa ja saman verran syttyi tuleen.
Suurhyökkäykset tapahtuivat kolmen illan ja yön aikana kymmenen päivän välein. Suurin osa kaukopommitusilmavoimien koneista pudotti pomminsa suomalaisen ilmatorjunnan sulkutulessa ennen kohdettaan.
Vihollisen kimpussa ja häiritsemässä pommitusten tarkkuutta oli myös saksalaisten yöhävittäjäosasto. Viholliskoneita pudotti alas myös suomalaisten ilmatorjunta. Hyökkääjiä hämättiin myös Vuosaaren lähistöllä jäälle sytytetyin kokoin, joilla pyrittiin osoittamaan pommitusten tuhoja ja siirtämään niiden kohdetta pois asutuksesta. Kaikesta huolimatta pommit aiheuttivat asutuksen keskellä myös suurta tuhoa. Pommeja osui paitsi asuinrakennuksiin myös julkisiin rakennuksiin.