Help­poa­kin hel­pom­pi SM-kul­ta

Hannu Mannisen vahva yhdistetyn kilpailukausi päättyi helppoakin helpompaan normaalimatkan Suomen mestaruuteen lauantaina Vuokatissa. Manniselle riitti lähes kävelyvauhti varmistamaan uran yhdennentoista Suomen mestaruuden.

Ylivoimaa. Hannu Manninen oli maalissa viisi ja puoli minuuttia ennen pahinta kilpailijaansa.
Ylivoimaa. Hannu Manninen oli maalissa viisi ja puoli minuuttia ennen pahinta kilpailijaansa.
Kuva: Matti Björkman/Lehtikuva

Hannu Mannisen vahva yhdistetyn kilpailukausi päättyi helppoakin helpompaan normaalimatkan Suomen mestaruuteen lauantaina Vuokatissa. Manniselle riitti lähes kävelyvauhti varmistamaan uran yhdennentoista Suomen mestaruuden. Ville Kähkönen ja Janne Ryynänen varmistivat Ounasvaaran Hiihtoseuralle kolmoisvoiton.

Jo hiihto-osuudelle lähdettäessä oli selvää, että mestaruus menee Manniselle, jos mies vain pysyy pystyssä. Hän pääsi ladulle toisena vain 32 sekuntia Ville Kähkösen perään.

Manninen hiihti Kähkösen kiinni jo ensimmäisillä kilometreillä.

"Aika helppo hiihto, vaikka raskaassa kelissä joutuikin töitä tekemään. Ville ei kauan jaksanut roikkua kannassa, joten loppumatkasta oli jo varaa löysäillä ja hieman säästellä sunnuntaiselle viisikymppiselle. Mäessä piti hakea perjantain harjoituksissa tuntumaa muutaman hyvin ajan, kun hyppytaukoa oli sentään toista viikkoa takana", Manninen sanoi.

Maalissa Manninen oli peräti viisi ja puoli minuuttia ennen Kähköstä.

SM-viisikymppiselle Manninen ei aseta itselleen sija- tai aikatavoitteita.

"Kelistä on tulossa sen verran raskas, että suksella on suuri merkitys. Jos suksi ei toimi, maaliin ei taatusti pääse noin rankalla radalla tuossa kelissä. Parempi, kun lähtee vain hiihtämään lenkkiä läpi."



Alku- ja loppukausi sujuivat hyvin


Hannu Mannisen kilpailukausi päättyy tähän viikonloppuun. Sitten on aika hieman löysäillä.

Maailmancupin voittaja on hyvin tyytyväinen tähän kauteen, vaikka MM-menestys Oberstdorfissa helmikuussa jäikin vaisuksi.

"Tämä kausi meni joka tapauksessa huomattavasti paremmin kuin edellinen. Alkukausi oli upea, ja ainoa sairastelukin sattui sopivasti juuri siihen tammikuun viikonloppuun, jolloin ei ollut kisoja. MM-kisojen ensimmäinen kilpailukaan ei mennyt pieleen urheilullisista syistä. Loppukausi meni taas sitten hienosti, joten hyvä maku jäi suuhun. Sen tämä kausi opetti, että lepoa ei tainnut tulla joka välissä riittävästi", Manninen pohdiskeli.

Ilmoita asiavirheestä