Testihiihtäjä piipahti Kiimingin Honkimaalla ja tutustui pintapuolisesti alueen latuverkostoon. Reittien opastetauluja ei lähtöpaikalla näkynyt. Kaksi latupohjaa oli kuitenkin merkitty lähtö- ja maali-kyltein, joten oikean ladun valitseminen ei ollut erityisen vaikeaa.
Honkimaan latujen kovimmat nousut ja laskut sijaitsevat heti lähtö- ja maali-alueen tuntumassa. Vastavoidellut sukset kasvattivat kyllä vauhtia, mutta vaarallisia tilanteita ei päässyt syntymään.
Näillä lakeuksilla elänyt ei ole muutenkaan tottunut pitämään hiihtoa erityisen vaarallisena kuntoilumuotona.
Muutaman nousun ja laskun jälkeen eteen aukesi reittien pituuksista kertova opastaulu ja lukuisia yksittäisiä, eri suuntiin osoittavia nuolia sekä latuja.
Opasteita riitti jaettavaksi asti, mutta niiden sijoitteluun olisi voinut keskittyä hieman huolellisemmin. Oikean reitin valintaa auttoi, kun ymmärsi latu-uran kulkevan latupohjan oikeassa reunassa.
Latujen vaikeustasoa ei ole Honkimaalla merkitty -- eipä sellaisia osaisi kyllä kaivatakaan. Sunnuntaihiihtelijää kiinnostaa lähinnä kelin vaikeus, joka tässä tapauksessa osoittautui keskivaikeaksi. Ladut olivat hyvässä kunnossa, mutta vasta satanut pakkaslumi aiheutti suksenpohjiin nihkeyttä.
Testihiihtäjän reitillä ei näkynyt teiden ja latujen risteämisiä, joten niistä kertovia merkkejäkään ei luonnollisesti näkynyt.
Jäälin lenkiltään palaillut aktiivinen hiihtäjä Yrjö Viinamäki kertoi, ettei alueella löydy risteäviä teitä ja latuja ollenkaan.
Viinamäen mukaan alueen ladut pidetään hyvässä kunnossa. Muutenkin hän vaikutti kaikin puolin tyytyväiseltä latuihin ja niiden kunnossapitoon. Jopa niin tyytyväiseltä, ettei haastattelija katsonut tarpeelliseksi kysyä, kaipaisiko hän tutuille laduille lisää opasteita.