Seurakuntavaaleista odotetaan aiempaa vilkkaampia. Lukuisat ennakkoäänestyspaikat tekevät osanoton helpoksi. Lisäksi nuoria ehdokkaita on paikoin aiempaa enemmän.
Seurakuntavaaleista ennakoidaan nyt edelliskertaa vilkkaampia. Oikeutetusti voi sanoa, että on aihettakin. Seurakuntavaaleissa ei todellakaan ole voinut puhua äänestysvilkkaudesta, vaan pikemminkin laimeudesta. Neljä vuotta sitten seurakunnan jäsenistä käytti äänioikeuttaan 14,3 prosenttia. Se oli sentään hieman parempi kuin edellisissä vaaleissa, ja osanotto on muutenkin hivuttautunut jo useissa vaaleissa kerta kerralta paremmaksi. Nyt odotetaan 15 prosentin rajan rikkoutumista. Se olisi kohtuullinen tulos, mutta ei vielä oikeuttaisi riemunkiljahduksiin.
Isänpäivä eli sunnuntai 12. marraskuuta on nyt seurakuntavaalien virallinen äänestyspäivä, mutta osassa seurakuntia vaalit jatkuvat vielä päivän pidempään. Paljon mahdollisuuksia äänestämiseen tarjoaa maanantaina alkanut ja ensi perjantaihin jatkuva ennakkoäänestys ja lukuisat ennakkoäänestyspaikat. Ennakkoäänestys on seurakuntavaaleissa käytössä kuudennen kerran. Sen suosio onkin kasvattanut vaalivilkkautta.
Oulussa on peräti 25 ennakkoäänestyspaikkaa. Kirkkoherranvirastojen, seurakuntatalojen ja kirkkojen ohella äänensä voi antaa marketeissa sekä yliopiston ja ammattikorkeakoulun tiloissa. Kun ihmiset ovat aiemmin tulleet laiskasti vaaliuurnille, uurnat on nyt viety sinne, missä ihmiset ovat. Niin pitääkin. Keino on havaittu hyväksi jo maallisissa vaaleissa.
Vaaleissa valittava valtuusto on seurakunnan yli päättäjä. Likikään kaikki kirkollisveroa maksavat eivät tiedä, että valtuusto on jokaisen seurakunnan työntekijän, myös kirkkoherran esimies. Valtuusto päättää seurakunnan rahankäytöstä, virkojen perustamisesta ja työntekijöiden toimenkuvasta. Niin kuin edustuksellisessa demokratiassa yleensäkin, myös seurakunnissa valittu valtuusto edustaa yhteisön kaikkia jäseniä. Luottamushenkilöiden odotetaan ideoivan ja kehittävän toimintaa seurakuntalaisten hyväksi.
Valtuutetuilta odotetaan myös avoimuuden vaalimista. Ilmeisesti juuri siinä tehtävässä on pahiten epäonnistuttu. Seurakuntavaltuutetut eivät ole pitäneet riittävästi yhteyttä äänestäjiinsä. On syytä toivoa, että nuorten osuuden kasvu ehdokkaiden joukossa lisää avoimuutta. Tietysti myös jokaisen jatkavan valtuutetun pitää pohtia, kuinka he voisivat tiedottaa nykyistä paremmin kotiseurakunnan asioista kanssaihmisille.
Oulussa ja muutamilla muissakin suuremmilla paikkakunnilla on kunnallisten rajojen sisällä useampia seurakuntia. Niissä toimii seurakuntayhtymä, jolloin äänestetään kahdella lipulla ja valitaan sekä valtuusto että seurakuntaneuvosto. Neuvosto johtaa äänestäjän omaa seurakuntaa, valtuusto koko yhtymää. Äänestäjän on helppo valita oikeanvärinen lippu kumpaakin valintaa varten. Äänestyskopissa oleva ehdokaslistojen yhdistelmä ja äänestyslipun väri vastaavat toisiaan.
Politiikka on näkynyt seurakuntien vaaleissa jo pitkään ainakin taustalla. Monin paikoin politiikan osuus on vahvistumassa. Se on ymmärrettävää ja myös hyväksyttävää, sillä monilla aktiivisilla ihmisillä on oma poliittinen näkemyksensä. Useat seurakuntavaalien ehdokkaat ovatkin tuttuja myös kunnallispolitiikasta.
Ehdokaslistoilla on kuitenkin hämääviä nimiä, ja ehdokkaiden joukko valitsijayhdistyksissä on kirjava. Vaikka seurakunnista ei pidä tehdä poliittisten kiistojen kenttää, ehdokkaiden voi toivoa kertovan aktiivisesti tavoitteistaan ja näkemyksistään. Silloin äänestäjien valinnat helpottuvat ja aktiivisuuskin paranee.