Juhannustansseista välähtää oitis mieleen Hannu Salaman jumalanpilkkaoikeudenkäynti.
Oululaisen tanssijan ja koreografin Jouni Järvenpään juhannustanssi on taianomaisempi, mutta sekin on performanssi.
"Yleensä liikkeet lähtevät minulla luista. On mukava ajatella, että luurankoni tanssii, ja minä olen vain siinä ympärillä matkustajana. Se on helpoin tapa lähteä tuosta noin vaan tanssimaan", Järvenpää selittää.
On aika varhainen kesäaamu. Järvenpään tanssi alkaa tasan kello 07.45 alakanavan varrella. Jouni taipuu vasemmalla ja kurottaa kohti maata. Hän taipuu oikealle ja käsi kiertyy selän taakse. Lohien narraaja tähyilee veneestä rantatörmälle: Mitä ihmettä?
Jouni askeltaa hiekalta nurmelle ja pyörii voikukkien keskellä. Musiikista vastaavat rääväsuinen varis, lakaisukoneen kuljettaja, kaivinkone ja myöhemmin piipaa-auto.
"Elävä ympäristö on siitä mukava, että aina tulee kaiken maailman yhteensattumia."
Yllätykset ja sattumat ovat tanssiperformanssin suola.
Niin kuin nyt sähkökaapin päälle unohdettu tulitikkuaski. Jouni poimii sen sieltä ja kipuaa joenrantaan ajetun sorakasan päälle. Hän rakentaa tikuista keon ja tuikkaa sen palamaan. Ahaa! Minikokoinen juhannuskokko.
"Tulitikut oli siellä! Melkein täysi aski. Tuli mieleen häränpieru, joka syntyy kun tulitikkuaski asetetaan pystyyn ja pannaan palamaan. En ole tehnyt sitä niin pitkään aikaan, etten muistanut miten se tehdään."
Älä tallaa nurmikoita,
ei saa syöttää apinoita
Vanha polvi uskoi keskikesän yön ihmeisiin. Esimerkiksi siihen, että juhannusyönä vesi muuttuu hetkiseksi viiniksi.
Jouni Järvenpääkin halusi tanssia pyörteilevän Oulujoen varressa.
"Kun kerran juhannustaiasta on kysymys, halusin paikan, missä on vettä vieressä. Tämä oli vielä semmoinen paikka, jota en ollut aiemmin huomannut edes olevan olemassa."
Tanssin taika koettiin lähellä entisen Merijalin tehtaan purkutyömaata, pienen parkkipaikan laidalla, jossa ranta on lippunauhoilla eristetty työmaaksi.
Liittyikö paikan valintaan reklamaatiota vanhan hävittämistä vastaan tai Sisu-pastillin puolesta?
"Ei mitään sen suurempaa kannanottoa. Lähinnä mietin juhannusta, josta tulee mieleen lapsuusmuistoja. Merijal liittyy myös lapsuuteen, kun käytiin karkkitehtaassa vierailulla koulun kanssa."
Tanssi ei tunne rajoja. Jouni Järvenpää laittaa lippunauhoja tukevan oranssin törpön päähänsä. Paikalle tepasteleva maanmittari katsoo aika pitkään, muttei tule kieltämään.
Päässä alkaa soida Kristiina Hautalan vuonna 1968 laulama Kielletyt käskyt: "Ei saa uskaltaa. Ei yksin päättää saa. Kielto on ehdoton. Muista aina, että: Älä tallaa nurmikoita. Ei saa syöttää apinoita..."
Tämä antiautoritarismin tunnusmarssi istuu Järvenpään ajattelutapaan: Jouni tallaa nurmikoita. Kapinallisena hän kävelee aina raja-aitojen yli.
"Hämmentäminen on tärkeää. Pitäisi olla paljon enemmän asioita, joista ei voi tietää, mitä hyötyä niistä on. Tanssista on tosi hankala sanoa, mitä ihmeen hyötyä tässä on heilua. Se on hyvä asia, jos ihminen irrottautuu perusarjen putkikatseesta."
Kesään liittyy
olemisen helppous
Jouni Järvenpään juhannusmuistot liittyvät kesämökkiin, jossa on hiekkakuopat lähellä. Sen takia hän nytkin innostuu soraläjistä.
Juhannus on Jounille kesän ja valon juhla.
"Juhannuksesta tulee mieleen samoja asioita kuin kesästä: valoisuus, ei tarvitse kauheana nukkua (viime yönä nukuin kolme tuntia, kiitos valoisuuden), jonkunlainen olemisen helppous (ei tartte pukea niin paljon vaatetta päälle) ja henkinen helppous."
Jouni tanssii jollakin tavalla joka päivä. Hän on erikoistunut performanssityyppiseen tanssi-improvisaatioon.
"Tykkään tämmöisestä kuin Instant Composition. Se tarkoittaa hetkessä tapahtuvaa koreografiointia. Siihen liittyy ikään kuin olisi rec eli nauhoitus mielessä koko ajan päällä. Tavoite on, että jos kokonaisuuden videoisi, sen voisi myöhemmin opetella, ja siinä olisi valmis koreografia."
TanssitEATteri Jumbo - Oulun Tanssin Reuna esiintyy Taiteiden yössä Oulussa 21.8. Kaupungintalon portailla nähdään Aivo Wellington ja Ruskon kaatopaikalla esitys Aamu-usko 22.8. kello 05.