Maa- ja metsätalousministeri Jari Koskinen (kok.) on luottavainen EU:n maataloustukiuudistuksen suhteen. Ehdoksi hän asettaa kuitenkin sen, että jos tukia leikataan, Suomen osuutta LFA-tuesta on lisättävä samassa suhteessa. Näin viljelijät eivät häviäisi mitään.
Koskinen uskoo, että myös tänään Suomessa vieraileva EU:n maa- ja kalataloudesta vastaava komissaari Franz Fischler ymmärtää Suomen toiveita. Fischler on ollut komissaarina siitä lähtien, kun Suomesta tuli Euroopan unionin jäsen ja tuntee Suomen asiat äärettömän hyvin.
Suomella on Koskisen mukaan hyviä perusteita siihen, että maan erityisolot voidaan otta paremmin huomioon. Luonnonhaittakorvauksina epäsuotuisille alueille maksettava LFA-tuki on helppo instrumentti, koska sitä ei kovin monessa EU-maassa makseta. Edellisessä uudistuksessa saatiin koko Suomi LFA-tuen piiriin.
"Meillä ei ole mitään sitä vastaan, että suoria hehtaari- ja eläintukia leikataan kolme prosenttia vuodessa, kunhan varmistetaan, että leikatut rahat siirtyvät maaseuturahoituksen puolelle, mistä esimerkiksi ympäristötuki ja LFA-tuki tulevat ja varmistetaan, että meidän osuutemme sieltä vastaavasti kasvaa", Koskinen selvittää.
Suomi
välimaastossa
EU:n tavoitteena on vähentää kaikkia suoria tukia vuodesta 2004 alkaen kolmella prosentilla vuodessa niin, että vuonna 2010 ylletään viidenneksen leikkauksiin. EU:n maatalousministerit keskustelivat uudistuksesta viimeksi maanantaina Brysselissä.
Tukiuudistusta vastustavat Ranska ja Italia, joka on erittäin kriittinen samoin kuin muut Välimeren maat. Uudistusta tukevat Saksa, Iso-Britannia, Ruotsi ja Hollanti. Suomi asettuu välimaastoon Irlannin, Luxemburgin ja Kreikan kanssa.
"Totesimme, että uudistus tällaisenaan tuo ongelmia, mutta periaatteessa ymmärsimme komission lähtökohdat", Koskinen selvitti Suomen kantaa.
Maataloustukien ratkaisut jäävät kuitenkin seuraavalle hallitukselle. "Syksyn aikana neuvosto ja maatalouden erityiskomitea käyvät tukipakettia läpi. Paljon yksityiskohtia on vielä auki. Ehkä loppuvuodesta puheenjohtajamaa Tanska pyrkii neuvostossa saamaan aikaan jonkinlaista yhteistä linjaa siitä, mitä mieltä uudistuksesta ollaan. Yksityiskohtaisia esityksiä käsitellään vasta ensi vuonna."
Koskinen ymmärtää hyvin suomalaisten viljelijöiden huolen, että EU-tukien muutokset voisivat uhata joitakin tuotannon aloja tai aiheuttaa ongelmia laadussa, johon viimeiset vuodet on kiinnitetty erityistä huomiota.
Koskinen tietää, että tuotantoa on vaikea suunnitella ilman pitkäjänteisiä sopimuksia. Komissio on esimerkiksi kysynyt, mitä mieltä ollaan maitokiintiöjärjestelmästä, joka on sovittu vuoteen 2008 asti. Suomi on lausunut kannattavansa kiintiöiden jatkamista.
"Jos uuden paketin yhteydessä otetaan linja, että kiintiöjärjestelmä jatkuu myös vuoden 2008 jälkeen, se on hyvä signaali maidontuottajille. Mutta kun kuuntelin muiden maiden puheenvuoroja, näytti, ettei kovinkaan moni maa sanonut asiasta yhtään mitään ainakaan tässä vaiheessa", Koskinen toteaa.
Koskinen ei usko, että ihmiset söisivät enemmän, vaikka ruuan hinta laskisi. Ruuan arvonlisäveron alentaminen ei pelastaisi maataloutta. "Jos ylipäätään veronalennuksiin on varaa, ennemmin valitsen tuloveron kuin arvonlisäveron alentamisen ajatellen juuri 2003 vuoden ratkaisuja. Työn tekemistä pitää palkita. Parhaiten se toteutuu tuloverotusta keventämällä", hän perustelee.
Sukupolvenvaihdosta helpotettava
Rakennemuutos Suomen maataloudessa jatkuu edelleen. Tilaluku vähenee, vaikka hitaammin.
Koskinen kantaa suurta huolta siitä, mistä löytyvät tilojen uudet isännät ja emännät. Heitä tarvitaan yhä kipeämmin, kun suuret ikäluokat jäävät eläkkeelle.
Koskinen kannustaisi nuoria maatalousyrittäjiksi helpottamalla sukupolvenvaihdosta. "Verotuksessa pitäisi miettiä uudelleen, mihin hintaan tiloja arvostetaan. Nyt verottaja laskee tilan käyvän arvon, joka on kuitenkin hyvin kaukana tilan tuottoarvosta. Siksi tilojen kauppahinnat ovat liian korkeita", hän toteaa.
Koskinen on hyvin pettynyt siihen, ettei suosiolahjasäännös edennyt eduskunnassa viime eikä tällä vaalikaudella. Hänen mielestään säännös ymmärrettiin väärin.
"Kyse ei ollut siitä, että asetettaisiin sisaruksia eriarvoiseen asemaan, vaan että maatila on arvo sinänsä. Seuraavalle ja sitä seuraavalle sukupolvelle on tärkeää, että tilalla on jatkumisen mahdollisuus. Siihen keskusteluun olisin kaivannut enemmän niskavuorelaista henkeä", hän harmittelee.
Epävarmuus
painaa viljelijää
Koskinen viljelee Hauholla rehuviljaa. Muutoksista huolimatta hän nukkuu rauhassa, vaikka myöntää, että epävarmuus kuuluu viljelijän elämään. Ammatin ongelmat ovat hänen mukaansa samat pohjoisessa ja etelässä.
Maatalousyrittäjyys on aina epävakaista, koska tuloista noin puolet tulee erilaisista tuista. Kaikki tuet ovat jonkun poliittisen päätöksen takana. "Puolet tuloista tulee muiden päätösten perusteella, ei sen mukaan mitä itse päätät tai osaat", Koskinen kuvaa.
Maatalouden murroksessa pärjäävät Koskisen mukaan parhaiten ne viljelijät, joilta löytyy yrittäjäominaisuuksia. Hän kehuu nuoria viljelijöitä, jotka ovat hyvin koulutettuja.
"He käyvät ulkomailla, hakevat tietoa internetistä, opiskelevat ja kehittävät itseään ja tilaansa", hän kuvailee. Tämä joukko on haaste myös Suomen maatalousneuvonnalle, joka ei aina tahdo pysyä perässä.
Maatalousyrittäjyys lähentelee Koskisen mukaan muuta yritystoimintaa siinäkin, ettei kaikkea tarvitse tehdä itse. Nyt on jo tullut koneketjuja ja muita vastaavia, joilla tuotantoa ulkoistetaan.
Viikonlopuksi Koskinen kiirehtii Hauholle. Peltotöitä hän tekee viikonloppuisin ja aina kun ehtii. Naapuriapukin toimii.
"Kun minut valittiin ministeriksi, kyläläiset ilmoittivat, että jos apua tarvitaan, sitä löytyy", Koskinen kertoo. Ministerin kesälomasta on kaksi viikkoa jäljellä. Ne pidetään puintiaikaan.