Raha ja rakkaus merkitsevät suomalaiselle viljelijälle käsittämättömän paljon, väittää tutkija, valtiotieteiden tohtori Tiina Silvasti Helsingin yliopiston yhteiskuntapolitiikan laitokselta. Miksi?
Antaa Silvastin selventää. Hän on tutkinut maatalouden lopettaneita aktiivi-iässä olevia viljelijöitä. "Raha ja rakkaus, tai paremminkin niiden loppuminen ovat kaksi yleisintä syytä luopua viljelystä." Toki kaikista yleisin luopumisen syy on ikä, sillä valtaosa lopettavista viljelijöistä jää vanhuuseläkkeelle.
Silvasti arvioi, että EU-aikana on joka seitsemäs viljelijä vaihtanut ammattia. "Tämä on toki vaikea arvioida, sillä tarkkoja tietoja ei ole. Liikettä tapahtuu lisäksi moneen suuntaan, sillä viljelijöitä lopettaa ja uusia tulee."
Raha on lopettamisen tärkein syy. Maatalous ei yksinkertaisesti tarjoa kaikille riittävästi elantoa. "Joillekin tämä on tosi dramaattista, konkursseja ja pakkohuutokauppoja. Osa taas vain huomaa, että hitsi, tällä ei elä. He alkavat suuntautua kaikessa rauhassa maatalouden ulkopuolelle."
Vaikka rahat eivät olisikaan vielä loppu, monet pelkäävät suurta lainataakkaa, eivätkä halua sitoutua sellaiseen.
Pakkohuutokauppaa vältetään kaikin keinoin. Omaisuutta voidaan myydä pikkuhiljaa, ensin metsät, sitten pellot. Joskus pankki saattaa pistää tilan myyntiin, jolloin omistajien on pakko hyväksyä jätetty tarjous.
Silvasti törmäsi karmiviin tarinoihin siitä, miten ihmiset joutuivat "riippumaan löysässä hirressä" pitkään, kun luottokelpoisuus meni. Ihmiset eivät esimerkiksi saa kännykkäliittymää. Mutta suurimmalla osalla tilan lopettamiseen ei liity mitään dramatiikkaa. He luopuvat pikku hiljaa viljelystä. "Joillain jopa on vaikea nimetä ajankohtaa, milloin tilanpito loppui."
Yhteistä kaikille luopujille on, että he olivat kurkkuaan myöten kyllästyneitä maatalouden byrokratiaan, ennen kaikkea EU:hun, paperisotaan ja karjan korvamerkkeihin.
Todellisuudessa suurella osalla taloudelliset vaikeudet olivat alkaneet jo ennen EU:ta.
Ero lopettaa tilan
Silvastin rakkausasioiksi nimeämistä syistä avioero aiheutti eniten lopettamisia. Maataloudesta luopuneista naisista joka viides oli eronnut tai asumiserossa. Tavallista on, että taloon tullut miniä muuttaa pois eron jälkeen. "Naisilta menee sekä perhe että ammatti. Tilalle jääville miehille tilanne saattoi taas tulla taloudellisesti liian raskaaksi."
"Vaikka ollaan kuinka nuoria ja rakastuneita, pitäisi keskustella omaisuuden järjestelystä. Pitäisi sopia, mitä tapahtuu, jos erotaan. Avioehdolla sitoumuksia voidaan kohtuullistaa. Joskus taas saattaa käydä niin, että vaimo lähtee tyhjin kourin pois, vaikka oli työskennellyt talossa kymmenen vuotta. Sopikaa, sopikaa, sopikaa, vaikka se ei ole helppoa", Silvasti neuvoo.
Tilanpidon lopettaneet viljelijät menestyivät kohtuullisen hyvin. Työttömäksi heistä jäi vähän.
Maatalouden rakennemuutos näkyy myös lopettaneissa, sillä karjatilalliset lopettivat viljelyn muita useammin.
Silvasti ei kuitenkaan ennusta mitään suurta maaseudun tyhjenemistä 1960-luvun tapaan. "Ihmiset jäivät pääosin asumaan kotipaikkakunnilleen. Lopettamisissa ei ollut havaittavissa suuria alueellisia eroja, vaikkakin pientä siirtymää Itä- ja Pohjois-Suomesta."