Suomen talous on nyt niin vakaa, ettei budjetin laadintaan liity suurta dramatiikkaa. Kuusamontien kaivattu parannus oli terve-tullut tieto Oulun seudulle.
Valtion tulo- ja menoarvioon liittyvät yllätykset ovat vähentyneet vuosi vuodelta. Valmistelun rytmi ja luonne ovat muuttuneet niin, että asiat ovat yhä enemmän etukäteen ennakoitavissa. Siksi Oulun seudulla otettiinkin iloisesti ällistyen vastaan tieto siitä, että valtiovarainministeri Antti Kalliomäen ehdotuksessa on mukana Kuusamontien perusparannus välillä Oulu-Korvenkylä.
Tämän tietyön tarpeellisuudesta on alueella puhuttu jo vuosikausia, mutta sana on vaikuttanut menevän hitaasti perille. Liikenne- ja viestintäministeriön listoilla Kuusamontie oli kaukana kärkisijoilta.
Kalliomäki nosti kuitenkin perusparannuksen esiin. Saman hän teki Tampereen läntiselle kehätielle, ilmeisenä lohdutuspalkintona EU:n ja Aasian maiden huippukokouksen menettämisestä Helsingille.
Oulussa aiotaan kokeilla uutta rahoitusmallia, jossa kaupunki rahoittaa lähes 30 miljoonan euron työt ja valtio maksaa rahat takaisin 2009. Tämä on erilainen ratkaisu kuin Etelä-Suomen moottoriteillä jo käytetty niin sanottu elinkaarimalli, ja jos Oulun kokemukset ovat hyviä, se saattaa yleistyä muuallekin.
Töiden aloittamista varten tarvitaan Oulun kaupunginvaltuuston sitoutuminen asiaan, joka on tulossa esille ohi kaupungin tavallisten suunnitelmien. Ei ole syytä uskoa, että päätös kohtaisi vaikeuksia. Kuusamontien varressa on kasapäin työpaikkoja, ja väylä on nyt usein tuskaisen ruuhkainen.
Valtiosihteeri Raimo Sailas luonnehti esitystä kuin 400-vuotislahjaksi Oululle. Ei ole aivan tavallista, että Sailas tällaisia jakelee. Näyttääkin siltä, että tämä muun muassa Nokian tehtaita palveleva väylä on katsottu sopivaksi kohteeksi kokeilla uuden rahoitustavan toimivuutta.
Raahessa meriväylän syventäminen turvaa alueen raskaan teollisuuden edellytyksiä ja on näin tuiki tarpeellinen sijoitus tulevaisuuteen. Ei Pohjois-Suomikaan silti kaikkia liikennetoiveitaan läpi saanut. Moottoritien sillat Kemissä jäävät yhä odottamaan uusimistaan, ja yksi alueen suurista avainkohteista eli Pohjanmaan radan uusiminen ei näillä näkymin pääse alkuun kuin aikaisintaan seuraavana vuonna. Näillä resursseilla ei myöskään kohenneta Suomen rataverkon tai tiestön yleistä kuntoa, vaan haasteet jäävät yhä tulevaisuuteen ratkaisemattomina.
Kalliomäen budjettiesitys ei vastaa kaikkien ministeriöiden kaikkia toiveita kuten ei pidäkään. Suuria riitoja ei varsinaiseen budjettiriiheen ole silti jäämässä. Esitystä on laadittu oloissa, joissa talous on vakaa. Valtion velka painuu jo alle 40 prosentin bruttokansantuotteesta. Vaikka talous ei kasva toivotulla tavalla, Suomen talous on nyt yksi Euroopan parhaista. Isoja rakenteellisia pulmia on silti olemassa kuten sitkeä työttömyys ja väestön ikääntymisen tuomat monet haasteet.
Ongelmat tunnustetaan, mutta budjettiesitys ei vastaa niihin uusilla avauksilla. Kalliomäki puhuu aivan oikein tarpeesta purkaa rakenteellista työttömyyttä, mutta Vanhasen hallituksen todelliset toimet tässä ovat jääneet varsin niukoiksi. Esimerkkinä on torsoksi jäänyt matalapalkkaisten työntekijöiden tuki.
Näin ollaan tilanteessa, jossa budjetin isoin uutinen on kolme erillistä liikenneväylähanketta. Budjettikuri pidetään kuten onkin tarpeen, mutta hallitus välttää tekemästä isoja poliittisia linjauksia enää tässä vaiheessa. Uudet veropäätökset siirtyvät perustellusti seuraavalle hallitukselle. Vaikutelmaksi jää, että Vanhasen hallitus on työntämässä politiikkaa syrjään ja keskittyy jo henkisesti ensi vuoden EU-puheenjohtajuutta varten, joka syö voimat pitkäksi aikaa.