Raimo Lilja on ympäristöliikkeen kasvatti ja kirjoittanut lisensiaattityönsäkin kompostoinnista. Jätesuunnittelu on hänestä niin kivaa, että viikonloput Mikkelin kodissakin kuluvat maanantaita odotellessa. Silti järki pysyy koko ajan kädessä: jäteasioissa tarvitaan sopivaa monipuolisuutta, "mixiä", Lilja vakuuttaa.
"Vaimo ottaa vakavammin nämä asiat. Saan enemmänkin sapiskaa siitä, että en ota riittävän vakavasti jätteen vähentämistä", jätekonsultti tunnustaa. Kyseessä voi olla tietoinen valinta, hän miettii vietettyään kolme vuotta myös Egyptissä teollisuuden jäteasioiden kehittäjänä.
"Minusta ei voi kohtuuttomasti syyllistää kuluttajaa, että hänen pitäisi jokaisen tuotteen kohdalta miettiä ekologisuutta, sosiaalista vastuuta, reilua kauppaa, terveellisyyttä ja vapaita kanoja: tämähän on hirveätä kujanjuoksua, jos on liian tiedostava."
"Järjestelmä pitää rakentaa niin, että on helpointa ja luonnollisinta toimia ekologisesti. Pitää enemmän olla organisaatioiden vastuulla, niin että esimerkiksi työpaikat hoitavat sen. Se on osa johtamista."
Jätteiden synty- ja hankintapuolella pilkottaa yhä suuria aukkoja. "Valtion laitosten ja kuntien pitäisi sisällyttää ohjeisiinsa ekologinen harkinta, niin että se olisi selkeästi hankintakilpailussa kriteerinä. Niin että joku tuote voi maksaa enemmän, jos sillä on ekotehokkuushyötyjä."
Kaikenkaikkiaan voidaan koko jätekäsite tehdä tarpeettomaksi, Raimo Lilja visioi. Hänestä teollisuus on edennyt hyvin jätteiden hyötykäytössä. Silti tekninen kehitys pakottaa yhä siihen, että koko tuote pitää hylätä, vaikka riittäisi, että korvataan vain vanhentuneet osat.