Afrikkalaisten mukaan rakkaus on liekaköydestä irti päässyt aasi. Roomalaiset totesivat, että rakkaus on kuin kala, hyvää vain tuoreena. Savolaiset sanovat, että rakkaus viep viisaalta puol mieltä, hullulta kaekki.
Romanttinen rakkaus on alun pitäen keskiaikainen keksintö. Jo tuolloin huomattiin, ettei rakastunut ihminen ole täysijärkinen olento. Rakastunut oli taipuvainen katselemaan maailmaa kuin kipeä lehmä. Lehmiintynyt ihminen näkee kaiken haluamallaan tavalla. Hän ei ymmärrä pientäkään pilailua. Hän teutaroi tuskissaan, ellei rakkauden kohde ole justiinsa läsnä, vähintään kädenojentaman päässä.
Erään tiedon mukaan tällaista sattuu edelleen.
Romanttinen rakkaus leimasi kokonaisen aikakauden 1700-luvulla. Syntyi romantiikka. Huonekalut veisteltiin tunteen elähdyttämiksi, puutarhat pursusivat. Oli muotia olla korviin asti rakastunut. Sairaan rakastunut.
Romantiikan ajan ihmiset läsäyttelivät kämmeniään otsalle niin että puuteri pöllähteli. Samalla he vavahtelivat kauhean intohimon kourissa, heittäytyivät takkaa vasten nyyhkimään. Naisia ja miehiä pyörtyili yhtenään. Postinkantajat kuljettivat polttavia rakkauskirjeitä ja haasteita kaksintaisteluun.
Tuolloin haluttiin katsella kevyttä lemmen soopaa. Joku löysi sata vuotta unohduksissa olleen Shakespearen ja ihanasti riuduttavan Romeon ja Julian. Näytelmää esitetään kesäteatterit rytkyen paremman puutteessa vieläkin.
Rakkaus muistuttaa säätiedotusta. Ensin on kovaa hellettä, sitten vaihtelevaa pilvisyyttä ja paikallisia ukkoskuuroja, vähitellen viilenevää. Sääkartan läpikäynyt hieman naureskelee törröllä huulin diskopallon alla kiehnäävälle parille.
Paikallisiin ukkoskuuroihin juuttunut tietää, miten rakkaus alkaa ja miten päättyy. Se alkaa r:llä ja loppuu s:ään.
Piippolalainen Pentti Haanpää käytti romanttista rakkautta raa´asti hyväkseen, kun halusi päästä armeijasta vähän huilimaan 1920-luvulla. Hän kirjoitti tyttöystävälleen postikortin, jossa luki: Kuuluisi tuota saavan lomaakin jos menisi naimisiin, mitä sanot?