Islamin oletettu leviäminen mantereellemme on aiheuttanut monille ihmisille suurta huolta. Huoleen on liittynyt pelko eurooppalaisen ”uskonnollisen kartan” sekoittumisesta.
Islamin leviäminen ei ole kuitenkaan tällä hetkellä merkittävin uskonnollisuuden uusjako globaalissa mittakaavassa.
Suurin muutos on tapahtumassa kristillisyyden sisällä ja kristillisten suuntausten leviämisessä.
Tässä yhteydessä helluntailaisuuden ja siihen eri tavoin kytköksissä olevien karismaattisten liikkeiden merkitys on olennainen. Näihin liikkeisiin lasketaan kuuluvaksi noin 500–600 miljoona ihmistä eli noin joka neljäs maailman kristityistä.
Helluntailaisuus on levinnyt synnyinmaastaan Yhdysvalloista aluksi erityisesti Latinalaiseen Amerikkaan ja Eurooppaan, mutta sittemmin laajamittaisesti myös Afrikkaan ja Aasiaan.
Helluntailiikehdintä perustuu erityisen voimakkaaseen lähetys- ja käännytystyöhön ja uusien aluei-den valloittamiseen. Joidenkin arvioiden mukaan joka päivä jopa noin 35 000 ihmistä ”uudelleensyntyy” liikkeen piiriin.
Helluntailaisuus on onnistunut leviämisessään muun muassa siksi, että se pystyy sopeutumaan ja muuntautumaan hyvin kohdemaidensa kulttuuriseen ja hengelliseen ilmastoon.
Liikkeen hengellinen sanoma on yleensä varsin ohutta ja helposti purtavaa.
Liikkeen sanoma luo toivoa erityisesti köyhille. Esimerkiksi liikkeen opetuksen ja toiminnan ytimessä oleva henkiparannus näyttäytyy monille viimeisenä mahdollisuutena selvitä elämän vaikeuksista.
Mitä vaikutuksia tällä helluntailaisen ja karismaattisen kristillisyyden maailmanvalloituksella on?
Eräs keskeinen vaikutus on kristinuskon sisäisessä muutoksessa. Eurooppalais- ja amerikkalaiskeskeisestä kristinuskosta on tulossa yhä enemmän globaalin etelän uskonto. Kristinuskoa määrittelee entistä vähemmän länsimainen, valkoinen kristitty.
Kyse ei ole vain uskovien määrän kasvusta vaan myös kristinuskon opillisesta uudelleensuuntautumisesta. Helluntailaisuus vaikkapa Nigeriassa on luonteeltaan hyvin konservatiivista verrattuna vaikkapa suomalaiseen luterilaiseen valtauskontoon tai jopa katoliseen kirkkoon.
Toisaalta henkiparantamisen korostaminen on erityisen voimakasta maissa, joissa lääketiede ei saavuta kaikkia kansankerroksia. Henkiparantamiseen liittyvä suoranainen puoskarointi ja ihmisten elämien vaarantaminen saattaa olla meikäläisen lainsäädännön kannalta varsin kyseenalaista.
Eurooppalainen kristinusko voi näyttäytyä globaalia etelää edustavan uudestisyntyneen silmissä kovin maallistuneelta, vapaamieliseltä ja ulkokohtaiselta.
Onkin oletettavaa, että tulevaisuudessa Suomessakin on yhä enemmän lähetystyöntekijöitä, jotka ovat tulleet vaikkapa Afrikasta käännyttämään suomalaisia oikeaan kristinuskoon.
Suomalaiset eivät välttämättä moisesta yrityksestä hätkähdä. Tilanne saattaa olla toinen siinä vaiheessa, kun helluntailiike saavuttaa täysimääräisesti Lähi-idän ja muita muslimienemmistöisiä alueita ja maita. Islamin perinteisen tulkinnan mukaan käännyttäminen on vakava hyökkäys islamia kohtaan.
Samalla tavalla kuin islam on sekoittamassa uskonnollista karttaa erityisesti länsimaissa, helluntailaiset ja muut karismaattiset liikkeet ovat tekemässä sitä ympäri maapallon. Uskontojen kohtaamisen haasteet ovatkin saamassa uusia muotoja lähivuosikymmeninä.
Kirjoittaja on Lapin yliopiston lehtori.