Hellät muistot lap­suu­des­ta

KalevaPienen aprikoimisen jälkeen Kirsti Lindelä piipahtaa tuvas

Lapsuudet muistot. Kirsti Lindelän rakkaimmat muistot lapsuudesta liittyvät mummun ja papan tuoleihin.
Lapsuudet muistot. Kirsti Lindelän rakkaimmat muistot lapsuudesta liittyvät mummun ja papan tuoleihin.


Pienen aprikoimisen jälkeen Kirsti Lindelä piipahtaa tuvasta makuuhuoneeseen. "Tässä se on. Näitä on kaksi", hän tokaisee ja laskee puusta tehdyn ruskean tuolin käsistään lattialle. Hän istuu siinä hetken ja kehuu, kuinka mukavalta se tuntuu.

Hetken tarinoituaan hän hakee toisen samanlaisen tuolin. Siinä ne ovat: mummun ja papan tuolit, enemmän kuin kaksi talonpoikasta, yksinkertaista, ajan patinoimaa istuinta. Kirsti Lindelän lapsuuden rakkaimmat muistot liittyvät niihin. "Menin aina mummun ja papan luo. Siivosin heidän kamariaan ahkerasti. Muistan ne siltä ajalta, pikkutytöstä saakka."

Mummu ja pappa säilyttivät tuoleja kamarissaan. Toinen oli pienen pöydän takana. "Pöydällä säilytettiin postillaa. Ettei se ollut peräti Lutherin tai sitten Laestadiuksen. En ole ihan varma. Tuolla se on vintillä ja odottaa, että veisin sen kannen korjattavaksi. Etukansi on irronnut", Kirsi Lindelä juttelee kotonaan Myllykosken talossa Merijärven Pyhänkosken partaalla.

Tässä talossa Kirsti Lindelä hoiti Pyhäkosken postia 47 vuotta. Postia ei ole enää. Mutta Pyhänkoski pauhaa yhtä uljaana kuin ennenkin.

Tuolien historiasta hänellä ei ole varmaa tietoa. Vahva olettamus on, että ne ovat 1800-luvulta, koska ne lienevät olleet mummulla ja papalla jo silloin, kun hänen äitinsä syntyi 1893.

Kirsti Lindelän äiti tiesi, että tuoleihin liittyy jotain, joka on rakasta Kirstille. Niinpä eräänä päivänä hän kiikutti ne jo omassa taloudessa asuvalle tyttärelleen.

Aika oli jättänyt jälkensä tuoleihin. Kirsti Lindelä antoi ne tyttärenpojalle komistettavaksi. Poika värkkäsi tuolit kuntoon, ja nyt niitä pidetään kuin kalleinta aarretta. Tuoleja ei ole museoitu, vaan ne ovat jokapäiväisessä käytössä.

Tuvan perällä on komea senkki. Se on Kirsti Lindelän puolison Antti Lindelän kalleus, josta tämä on sanonut eräälle kauppoja tarjonneelle henkilölle, ettei se lähde mistään hinnasta. Ei taida löytyä sellaista rahamäärää, jolla emäntäkään luopuisi tuoleistaan.

Kirsti Lindelä on varma, että tuolien tulevaisuus on turvattu. Seitsemän lasta, 20 lastenlasta ja 3 lastenlastenlastakin tietävät, mikä aarre niihin kätkeytyy.

Ilmoita asiavirheestä