Hyvä tee haudutetaan laadukkaasta irtoteestä.
Jos on kylmä, tee lämmittää. Jos on kuuma, se viilentää. Masentunutta tee piristää. Hermostunutta se rauhoittaa.
Tällä tavoin intohimoinen teeharrastaja Helena Petäistö siteeraa usein kuningatar Viktorian aikaista pääministeriä William Gladstonea.
Ei siis tilannetta, johon tee ei sopisi. Tee sopii aamuun, iltaan ja siihen väliin. Tee on myös erinomainen seurustelujuoma, Petäistö vakuuttaa.
Mutta aina ei tarvitse tyytyä tutuimpaan perusteehen. Sadat teelaadut tarjoavat makuelämyksiä, joista oma suosikki löytyy vain rohkeasti maistelemalla.
Petäistö nostaa hellävaroen pöytään ohuesta posliinista valmistetun kultakoristeisen teekupin. Se on 1800-luvun ranskalainen kaunotar ja ostettu Pariisista.
Tästä suuresta ja syvästä kupista Petäistö nauttii tuoksuvan aamuteensä – mutta vain viikonloppuisin. Arkiaamuille on oma kuppinsa.
Kultainen aamiaisteekuppi saa seuraansa matalan, laakean ja selvästi pienemmän kaukomaiden tunnelmaa henkivän iltapäiväteekupin. Tämä kuppi on löytö Strasbourgista
– Mielestäni tee maistuu ohuista kupeista paljon paremmalta kuin paksuista, Petäistö sanoo.
Mutta Petäistö onkin kiertänyt maailmaa erilaisia teelaatuja maistellen. Tiibetiläisen voilla maustetun teen hän tunnustaa nyt maistuneen kamalalta, mutta zürichiläisessä teehuoneessa pikkuruisista kupeista tarjoiltua teetä hän tuskin unohtaa koskaan.
– Teelehdet oli poimittu Taiwanissa kasvavasta 1700 vuotta vanhasta villistä teepuusta aamukasteen aikaan.
Vaikka Petäistö maistaa hetkessä, onko tarjoiltu darjeeling-tee kevät- vai kesäsatoa, teehen ei hänen mielestään ole syytä suhtautua liian tiukkapipoisesti. Tärkeintä olisi, että yhä useampi ymmärtäisi, miten monipuolinen juoma tee oikeastaan onkaan.
Vannoutunut kahvinjuoja ja teenoviisi voi aloittaa teehen tutustumisen vaikka monen suomalaisen suosimasta Earl Greystä, bergamottihedelmän öljyllä aromatisoidusta mustasta teestä.
– Sitä on helppo juoda sellaisenkin, joka ei tavallisesti teehen koske, Petäistö toteaa.
Mutta myös aromatisoiduissa sekoituksissa täytyy Petäistön mukaan olla aina hyvälaatuiset teelehdet, mieluiten kokonaisina tai ainakin palasina. Toisin sanoen irtoteenä, josta teen aromit ja muut vaikuttavat ainesosat tulevat parhaiten esiin.
Sekä Helsingin- että Pariisin-kodissaan Petäistöllä on iso teekaappi täynnä ihania teesekoituksia.
– Teekaapissani on talviteetä, syysteetä, kevätteetä ja kesäteetä. Sieltä löytyy tietenkin myös aamuteetä, päiväteetä, iltapäiväteetä, iltateetä ja jopa yöteetä, Petäistö kihertää.
Niin, yöteetä tarvitaan esimerkiksi juuri näinä viikkoina, kun Petäistö työstää uutta kirjaansa.
– Aina, kun olen jonkin ison kirjoitusprojektin kimpussa, teekaapin ovi käy tiuhaan myös öisin.
Petäistön kaapista löytyy luonnollisesti myös onnellisten hetkien teetä, itse tarkkaan sekoitettua romanttisten hetkien teetä sekä sellaista teetä, joka tuo lohtua suruun.
Lisäksi tämä teelady säilyttää pienessä, arvokkaammassa kaapissa aarteenaan tarhateelaatujen kokoelmaa.
– Tottunut teeharrastaja maistaa laadukkaan tarhateen kasvukorkeuden, rinteen suunnan ja poimintatavankin – mutta tämä kaikki näkyy myös hinnassa.
On päivänselvää, että tällainen teekokoelma ei kartu hetkessä.
– Teekaapin sisältö muodostuu vähitellen jokaisen omien mieltymysten mukaan, kun vain käy hyvissä paikoissa haistelemassa, maistelemassa ja hankkimassa teetä.
Aina kun Petäistö saa käsiinsä kupposen teetä, johon hän ihastuu, hän ottaa selvää, mitä kyseinen tee on ja hankkii sitä saman tien myös omaan kaappiinsa.
Teepuodeissa vieraillessaan Petäistöllä on tapana kysyä kaupan myydyintä teesekoitusta.
– Sitä ostan lähes aina, sillä silloin harvoin erehtyy. Jonkin teesekoituksen nouseminen teepuodin tai teehuoneen suosikiksi ei ole sattumaa.
Jos haluaa nauttia hyvän teen mausta, maito kannattaa jättää jääkaappiin, Helena Petäistö sanoo.
Vihreän teen hentoa makua ei myöskään kannata peittää makeutusaineiden alle, mutta mustaan teehen voi hyvin sujauttaa hiukan jotakin makeaa.
– Turvallisin valinta on hitaasti sulava kandisokeri, joka muuttaa teen makua kaikkein vähiten.
Teepöydän tarjottaviin kuuluvat perinteisesti kuivakakut ja skonssit.
– Hyvin tehdyt suomalaiset sitruunapullat ovat erinomaisia meikäläisessä teepöydässä, Petäistö sanoo.
– Teepöytään voi kattaa myös pienet lasit, johon lurautetaan brittiperinteen mukaan aprikoosilikööriä tai meillä suomalaisittain lakkalikööriä.
Joulun aikoihin Petäistö on jo vuosikausia tarjonnut suvulleen perinteisen iltapäiväteen.
– Siihen valmistan skonssit oikein prinsessa Dianan reseptillä.
Hanki syvä haudutusverkko
Haudutusverkossa teelehdet pääsevät kunnolla avautumaan toisin kuin teekuulassa. Haudutusverkolla voi valmistaa teetä sekä kannuun että mukiin.
Hyvä teevedenkeitin säätää lämpötilan viiden asteen tarkkuudella. Ajastimen avulla voi mitata sopivan haudutusajan.
Sopivia teekannuja ovat posliiniset tai fajanssista valmistetut, joita voi olla omansa vihreälle, mustalle ja savustetulle teelle.
Aamulla vahvaa, illalla lempeää
Musta tee
on teelaaduista käsitellyintä. Mustaa teetä ovat esimerkiksi assam, darjeeling ja ceylon. Lehdet hapetetaan kosteassa lämmössä, jolloin väri muuttuu ruskeasta lähes mustaan. Musta tee sopii hyvin nautittavaksi aamulla tai lounaan jälkeen.
Valkoinen tee
on puolestaan vähiten käsiteltyä. Valkoiseen teehen valitaan teepensaan nuput ja kärkilehdet. Teen maku on hyvin mieto. Se sopii hyvin virkistäväksi iltapäiväteeksi.
Vihreä tee
maistuu raikkaalta ja sisältää paljon antioksidantteja, kuten valkoinen teekin. Joillekin sopii aamun aloitukseen vahva, raaka, vihreä tee.
Wulong
on vihreän ja mustan teen välimuoto, jonka maku, aromi ja ulkonäkö vaihtelevat teen hapetusasteesta riippuen. Wulong-teet tuoksuvat voimakkaasti.
Pu’er-tee
on maailman vanhin, laihduttajan teeksikin kutsuttu teelaji ja ainoa, joka paranee ikääntyessään. Multaisen makuista teetä saa joko irtoteenä tai kakuiksi puristettuina.
Rooibos ja mate
ovat esimerkkejä haudukkeista, joilla niin ikään on todettuja terveysvaikutuksia. Eteläafrikkalainen rooibos on kofeiiniton, kun taas eteläamerikkalainen mate on erityisen kofeiinipitoinen!
Yrtti- ja hedelmähaudukkeita
juodaan teen tapaan. Ne on valmistettu yrteistä ja hedelmistä, kuten mintusta, kamomillasta tai omenasta. Nämä sopivat erityisen hyvin illalla juotaviksi, sillä ne eivät sisällä kofeiinia.
Lähde: Helena Petäistö, Nina Lindgren
