Kolumni: MM95 ei ole vain nevö foget -meemi, vaan su­ku­pol­vi­ko­ke­mus

Suurpetokeskus: Tuore tar­kas­tus kertoo useista puut­teis­ta Kuu­sa­mon suur­pe­to­kes­kuk­ses­sa

Mainos: Juuret kas­va­vat tie­dos­ta. Tutustu Ka­le­vaan 1kk 1 €. Tilaa tästä.

He­le­na-pat­sas löysi paik­kan­sa

Helena-patsaan ympärillä vuosikausia velloneelle kohulle lyötiin sunnuntaina päätepiste. Kun hiihtäjäpatsas paljastettiin Pyhäjärven keskustassa kello 13.29, saattoi moni kaupunkilainen huokaista helpotuksesta.

Olympiavoittaja Helena Takalo sai Pyhäjärven keskustaan oman patsaan. "Melkoinen kunnianosoitus", Takalo sai sanottua.
Olympiavoittaja Helena Takalo sai Pyhäjärven keskustaan oman patsaan. "Melkoinen kunnianosoitus", Takalo sai sanottua.
Kuva: Kimmo Siira

Helena-patsaan ympärillä vuosikausia velloneelle kohulle lyötiin sunnuntaina päätepiste. Kun hiihtäjäpatsas paljastettiin Pyhäjärven keskustassa kello 13.29, saattoi moni kaupunkilainen huokaista helpotuksesta.

Runsaslukuisen yleisön huomio kiinnittyi luonnollisesti Helena Takaloon, jota patsas kuvaa. Takalo sivakoi kultaa Innsbruckin olympialaisten (1976) viiden kilometrin perinteisellä matkalla.

"Hienolta tuntuu. Tilaisuus oli liikuttava. Ja kyllä minä tätä päivää myös jännitin. On tämä sellainen kunnianosoitus", Takalo kiteytti.

Takalo ei hankkeen missään vaiheessa tuonut itseään esiin. Kun patsaan jalustasta kinasteltiin, Pyhäjärven kaupungin liikuntasihteeri piti päänsä kylmänä ja vältteli lausuntojen antamista.

Edes patsaan paljastamisjuhlassa Takalon ei tarvinnut juuri suutaan aukaista. Juhlapuheita riitti kuin pyöröpaaleja peltomaisemassa.

"Ulkomaan harjoitusleireillä Helena hiihti usein vähissä vaatteissa, mutta ei koskaan sentään alasti - toisin kuin täällä", Takaloa valmentanut Immo Kuutsa hauskuutti.

Antonio da Cudanin veistämä alastonpatsas sai Takalolta siunauksen jo kevättalvella 2004.

"Hieman miettimistä se vaati", Takalo myönsi sunnuntaina.



Erilaista haettiin
ja se myös saatiin


Helena ei ole varsinainen näköispatsas vaan mielikuvateos, jota katsojat voivat tulkita mielensä mukaan. Patsas ylistää naisurheilun kauneutta. Hiihtäjän asento tuo mieleen suomalaisen sisun, vaikka sukset ja sauvat loistavat poissaolollaan.

Patsastoimikunta halusi erilaisen patsaan ja sai sen.

"Olen tyytyväinen, että ajatus perinteisestä hiihtäjäpatsaasta hylättiin. Tässä työssä on jotain sanomaa", Takalo korosti.

Patsas on istutettu pyhäjärviseen graniittiin, jota ympäröi Pyhäjärven tunnetuin vesiallas. Altaassa on myös suihkulähteitä ja valoja. Valot säteilevät olympiarenkaiden väreissä.

"Onneksi tuli vesiallas. Taiteilijan näkemystä pitää kunnioittaa", Takalo sanoi.

Pyhäjärven kaupungille patsaskohu toi kielteistä julkisuutta. Asiaa puitiin jopa iltapäivälehtien palstoilla.

Valtuuston puheenjohtaja Pentti Väisänen (kesk.) ei halunnut enää muistella menneitä.

"Välivaiheilla ei ole merkitystä. Patsas on tässä ja otamme sen vastaan", Väisänen virnisti.



Idean isällä ei
loppunut usko


Leveimmät hymyt löytyivät Antonio da Cudanin ja patsashankkeen käyntiin polkaisseen Eero Heikkilän kasvoilta. Italiassa asuva mutta Suomen passin omistava da Cudan sai Suomesta välillä ikäviä viestejä.

"Kun kuivajalustasta puhuttiin, olin murheellinen", da Cudan tunnusti.

"Siis hyvin murheellinen", Heikkilä oikaisi heti perään.

Patsaan alustava kustannusarvio oli 85 000 euroa, mutta lahjoitusten ja tehtyjen talkootuntien ansiosta summa pyöristyy reilusti alaspäin. Nyt Heikkilällä ja patsastoimikunnan jäsenillä on aikaa hengähtää.

"Usko ei loppunut missään vaiheessa, vaikka vaikeitakin hetkiä oli", Heikkilä luonnehti huojentuneena.

Vielä patsaan paljastamisen kynnyksellä Heikkilällä riitti jännitettävää. Lauantai-iltana Pyhäjärvellä vietettiin lonkerojuhlia.

"Kävin viiden aikaan aamulla tarkistamassa tilanteen. Onneksi patsas oli jätetty rauhaan."

Jatkossa Heikkilä voi nukkua yönsä rauhassa - siitäkin huolimatta, että erään kaupungin virkamiehen mukaan altaaseen voi hukkua.

"Vettä on parikymmentä senttiä", Heikkilä naureskeli.