Pihan kevätharavointia voi täysin verrata hiihtämiseen. Huonoilla suksilla sammutetaan lumilla liikkumisen into yhtä varmasti kuin haravointihimo hiipuu surkealla työkalulla.
Parhaimmillaan haravointi on rentouttavaa kuin pilkillä istuminen; maailman murheet ovat kaukana. Mutta voi rähmä, jos siima tai ajatus katkeaa. Tarttuvien roskien riipiminen huonosta haravanlavasta syö naista ja varsinkin miestä. Jos tuntuu, että pihalle tulee enemmän jalanjälkiä kuin haravanpiikinjälkiä, kannattaa vakavasti pohtia, olisiko tullut aika modernisoida puutarhatyökalut.
Taloyhtiöissäkään ei kannata pihistellä ja hankkia kevätsiivouksiin kaikkein halvimpia haravia. Minkä haravoissa häviää, sen talkookaljoissa voittaa, kertoo vanha viidakon sanonta. Kaupan päälle pihasta voi oikeasti tulla siisti, kun talkoolaiset pysyvät miellyttävästi toimivan ja jälkeä tekevän haravan varressa pitempään.
Kaikkitietävän Wikipedian mukaan harava koostuu varresta ja lavasta, jossa on piikkejä. Asia ei kuitenkaan ole aivan niin yksinkertainen. Ulkonäkö voi pettää; mellevältä näyttävä puutarhaharava saattaakin aiheuttaa huonoja fiiliksiä rapsuttelunautintoa etsivälle.
Pitemmälle ehtinyt haravoitsija osaa ottaa huomioon myös vuodenajan. Syksyn irtolehtien haravointi on jotakin ihan muuta kuin lumen alta paljastuvan nurmikon elvytys. Ei olisi haitaksi, vaikka varastosta löytyisi työkalu molempiin tarkoituksiin.
Raha ei onneksi ole haravan hankinnassa suurikaan rajoite. Hintahaarukka on kyllä iso, mutta näinä euroinflaation aikoina parin kympin sijoittaminen haravaan ei tunnu pahalta. Tuolla rahalla saa sitä paitsi luksustyökalun.
Kalevan testiryhmä kokeili viittä erihintaista haravaa. Koekenttänä toimi kaksi kuivasjärveläistä pihanurmikkoa, jotka eivät kevään tässä vaiheessa suuresti poikkea toisistaan; myöhemmin kyllä.
Testaajat olivat yhtä lukuun ottamatta heti valmiita investoimaan kalleimpaan haravaan. Tämä Fiskarsin ergonomisesti muotoillulla varrella varustettu työkalu oli niin suosittu, että haravointiaikaa piti rajoittaa. Muuten muut työkalut olisivat jääneet kunnolla kokeilematta ja lisäksi toinen koealueista uhkasi tulla tyhjiin haravoiduksi.
Ennen testaamista ryhmän kokeneimmat jäsenet luottivat perinteitä kunnioittaen klassikkoon, metalliseen lehtiharavaan. Sen tenho ei kaikonnut vertailun jälkeenkään, joskin muovisten lapojen toimivuus myönnettiin. Metalliharava ei ilmeisesti myöskään ollut lajinsa parhaita yksilöitä.
Kaikki testaajat olivat yksimielisiä siitä, että Fiskarsin luksusmallin varsi sopi käteen ylivoimaisesti parhaiten. Fiskarsien eduksi katsottiin myös se, että kestäviin alumiinivarsiin voi istuttaa uusia lapoja.
Tehokkaimman näköinen, lähes 70 senttiä leveä muoviharava osoittautui vuodenaikaan nähden vääräksi valinnaksi. Irtotavaran haravoinnissa se oli omaa luokkaansa, mutta lumen polttaman kulon rappaamisessa täysin toivoton tapaus. Syystalkoissa tämän haravan käyttäjä kuitenkin olisi ensimmäinen saunan lauteilla.
Koealueilla huomattiin myös, että luksusharavallakaan ei pääse ihan joka koloon. Jos pihalla on paljon pensaita tai pensasaita, on perusteltua investoida jokunen euro pienilapaiseen rapsuttimeen. Oikein tiukoissa paikoissa testin halvin harava ei kohdannut voittajaansa. Isojen alueiden rappaamiseen sitä ei voi suositella, koska virvokekorin kutsu voi käydä liian aikaisin liian suureksi.
