Lontoo Heittomerkin kannattajat ovat hävinneet taistelun Birminghamissa. Keskienglantilainen kaupunki on päättänyt, että kadun- ja paikannimissä ei jatkossa käytetä tuota pientä merkkiä, joka ennen s-kirjainta merkitsee omistusta. Niinpä St Paul´s Squaresta tulee Saint Pauls Square.
Kaikki alkoi King´s Heathin (tai paremminkin Kings Heathin) uuden kauppakeskuksen käymälöistä, korttelista, jonne piti tehdä osoiteviitat asiakkaita varten.
"Kings Heath kuului kyllä kuninkaalle, mutta vain vuoteen 1803 saakka. Niin ei enää ole, eikä ole siis mitään syytä jatkaa omistusta ilmaisevan s-kirjaimen käyttämistä", selittää liberaalidemokraattinen kaupunginvaltuutettu Martin Mullaney.
Australia
kielsi heittomerkit
Mullaney viittaa Australian esimerkkiin. Siellä heittomerkit kiellettiin kadunnimistä vuonna 2001.
"Syyksi sanottiin, että palomiesten tai ambulanssien, jotka etsivät osoitetta gps-laitteistaan, ei pitäisi tuhlata aikaa pohtimalla, onko nimessä heittomerkkiä vai ei."
Yhdysvalloissa tuo päätös tehtiin jo vuonna 1890. US Board of Geographical Names (Paikannimineuvosto) päätti, että "maantieteellisissä nimissä omistusta ilmaisevaa heittomerkkiä ei tule käyttää".
Muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta. Viisi paikkaa on taisteluiden jälkeen saanut oikeuden säilyttää saksilaisen genetiivimuodon. Yksi niistä on Massachusettsissa sijaitseva Martha´s Vineyard.
Kielen puhtauden
kannattajat tappiolla
Mutta miksi "Kings Heath" -sääntö pitää laajentaa kaikkialle kunnan alueelle, vaikka monet birminghamilaiset ovat ilmaisseet vastustavansa tuhoisana kieliopillisena laiminlyöntinä pitämäänsä ratkaisua?
"Vuosia jatkuneesta väittelystä piti tehdä loppu. Joka kerran kun olimme pystyttämässä uutta kylttiä tai vaihtamassa vanhaa, heittomerkin kannattajat tulivat puolustamaan kantaansa", Martin Mullaney sanoo.
Heittomerkkisota ei ole Britanniassa mikään uusi asia. Vuosi vuodelta englannin kielen puhtauden puolustajat ovat joutuneet yhä useammin antamaan periksi. Varsinkin kun monet arvostetut kielitieteilijät, kirjailijat ja opettajat ovat hylänneet heidät taistelussaan.
"Omistusta ilmaiseva heittomerkki tuotiin Britanniaan 1500-luvulla. Jouduttiin kuitenkin odottamaan 1800-lukua ja kirjapainotaidon kehittymistä, ennen kuin sen käyttö standardisoitui", kertoo David Crystal, kielitieteilijä, joka on kirjoittanut lukuisia englannin kieltä käsitteleviä teoksia.
Heittomerkille
oma yhdistys
Britanniassa ei ole ranskalaistyyppistä akatemiaa, eikä siis myöskään tiukkoja sääntöjä kielikysymyksissä.
Niinpä Kings Crosseja ("kuninkaan risteys") on yhtä monta kuin King´s Crossejakin. Birminghamin kaupunkia konsultoinut Plain Language Commission totesi, ettei mitään ehdotonta sääntöä ole.
Kouluissa englannin kielen opetus oli 1960-luvun puoliväliin saakka hyvin jäykkää, mutta sen jälkeen mentiin toiseen äärimmäisyyteen. Seuraavien 30 vuoden ajan brittilapset vapautettiin kuivista kielioppitunneista, ja heidän suhteensa kieleensä muodostui hyvin liberaaliksi.
1990-luvulla Britanniassa tultiin tietoisiksi siitä, että sallivuudessa oli menty liian pitkälle, ja englanti tuli jälleen lukujärjestyksiin, tosin aiempaa leikinomaisemmalla tavalla.
Jotkut britit aikovat kuitenkin taistella loppuun saakka. Eläkkeellä oleva journalisti John Richards on yksi heistä. Hän perusti vuonna 2001 Apostrophe Protection Societyn, ja on närkästynyt Birminghamin päätöksestä.
Association for the Annihilation of the Aberrant Apostrophe (AAAA) puolestaan taistelee liiallista heittomerkin käyttöä vastaan. Esimerkiksi pakistanilaisten ruokakauppiaiden myyntikojuissa voi tuotteen hinnassa olla "banana´s" eikä "bananas".
Yhdistyksen jäsenet reagoivat kuitenkin rajusti Birminghamin "tappioon". AAAA aikoo järjestää kaupungintalolla mielenosoituksen, jossa heitellään tomaatteja, banaaneja ja appelsiineja
©(2009) Le Monde. Distributed by The New York Times Syndicate.