Liikemies Martti Heinon ja hänen vaimonsa Elise Heinon surmanneet neljä espoolaispoikaa saivat Riihimäen käräjäoikeudelta keskiviikkona murhatuomiot. Oikeus katsoi tekojen olleen alusta lähtien suunnitelmallisia.
Teloitustyyliset tapot toteutettiin yksissä tuumin ja vakaasti harkiten, ja rangaistukset ovat sen mukaiset: vanhin pojista sai elinkautisen ja muut 12–13 vuotta vankeutta.
Pojat kuuntelivat ulkoisesti tyyninä, kun oikeuden puheenjohtajana toiminut laamanni Heikki Nousiainen luki heille päätöksen. Vasta kun hän pääsi tuomionluvussa itse ampumisten kuvailuun, liipaisinta neljästi painanut nuorin poika kätki kasvonsa käsiinsä ja painoi päänsä vasten pöytää.
Murhasuunnitelman alullepanijana ja käytännön järjestelijänä tuomittiin joukon ainoa täysi-ikäinen, nykyään 19-vuotias Markus Aarre Walter Österman. Syyllisyytensä surmiin koko ajan kiistänyt miehenalku sai kovimman mahdollisen tuomion eli elinkautisen vankeusrangaistuksen.
Surman varsinainen täytäntöönpanija oli pojista nuorin, tänä vuonna 17 vuotta täyttänyt Saku Pyry Salo, joka ampui Heinot pienoiskiväärillä. Hänelle langetettiin kolmentoista vuoden tuomio.
Murhien suunnittelussa, toteuttamisessa ja jälkien peittelyssä avustivat 17-vuotiaat Sampsa Valtteri Mäntylä ja Jani Petteri Pesola, jotka molemmat tuomittiin kahdeksitoista vuodeksi vankeuteen.
Kukin pojista tuomittiin kahdesta murhasta ja kahdesta törkeästä ryöstöstä. Salo, Mäntylä ja Österman tuomittiin lisäksi törkeästä varkaudesta. He kävivät veritekojen jälkeen Heinojen asunnolla varkaissa. Pesolan syyksi luettiin vielä kätkemisrikos ja Salon syyksi ajo-kortitta ajo.
Vanhin poika porukan johtaja
Käräjäoikeus hyväksyi valtionsyyttäjä Matti Nissisen esittämän teonkuvauksen lähes sellaisenaan. Nissinen arvioikin tuomion hyvin perustelluksi, eikä hän aio valittaa hovioikeuteen, ellei joku muu osapuoli tätä tee.
Heinot surmattiin Lopella 24. elokuuta viime vuonna. Pariskunta houkuteltiin Östermanin tuttavan sukulaisten kesämökille, missä heidät ammuttiin väijyksistä pienoiskiväärillä. Sitten ruumiit upotettiin Espoon Suvisaaristoon.
Osallisuutensa surmiin kiistänyt Österman vakuutti oikeudessa, että tarkoitus oli vain kiristää Martti Heinoa, ei tappaa molempia Heinoja. Hän itse poistui mökiltä ennen kuin Heinot saapuivat sinne ammuttaviksi.
Käräjäoikeus sen sijaan arvioi, että Östermanilla oli johtava rooli koko juonessa. Hänen suhteensa muihin poikiin on oikeuden mukaan ollut "käsittämättömällä tavalla määräävä".
Österman on pojista vanhin ja käräjäoikeuden mukaan mitä ilmeisimmin myös se, jota muut kunnioittivat. Hän sai muut pojat uskomaan, että Heino oli huijannut häntä, jolloin muut pojat tunsivat tarvetta auttaa Östermania.
Noin viikkoa ennen surmaa Österman jakoi kullekin muista pojista 1 000 markan setelin "sitoutumisrahana". Käräjäoikeuden käsityksen mukaan muut pojat kokivat rahan vastaanotettuaan, että he eivät voineet enää vetäytyä juonesta.
Österman passitettiin Helsingin tutkintavankilaan ja muut Jokelan vankilaan suorittamaan rangaistuksia.
Selitystä teoille vaikea löytää
Käräjäoikeudella oli vaikeuksia löytää kaksoismurhalle ymmärrettävää selitystä. Salolle, Mäntylälle ja Pesolalle Heinot olivat lähes täysin vieraita, ja Östermaninkin suhde pariskuntaan liittyi vain kännykkäbisnekseen.
Etenkin Östermanin motiivi jäi epäselväksi. Ainoa käräjäoikeuden löytämä selitys oli Östermanin käsitys siitä, että Martti Heino olisi kohdellut häntä jotenkin väärin.
Östermanilla oli Martti Heinoon eräänlainen liikesuhde. Hän hankki Heinolle toimeksiannosta matkapuhelimia, joita tämä kauppasi eteenpäin. Österman puolestaan rekrytoi omiksi apupojikseen nuorempia ystäviään, joihin Salo, Mäntylä ja Pesola lukeutuivat.
Muiden poikien motiiveiksi käräjäoikeus päätteli halun auttaa Östermania, tarpeen pysyä mukana porukassa sekä rahan. Oikeuden mukaan pojat ahnehtivat huomattavaa rahasummaa, jota he olettivat Martti Heinon kuljettavan mukanaan.
Käräjäoikeus totesi poikien tappaneen Heinot täydessä ymmärryksessä, kuten mielentilatutkimuksesta oli pääteltävissä. Mikään ei oikeuden mukaan viitannut siihenkään, ettei pojilla olisi ollut kykyä käyttää ikäisekseen riittävää harkintaa.