Ympäristöjärjestöjen yhtenään röykkyyttämän Metsähallituksen toimitusjohtaja Jan Heino on juuri nyt ihan henkilökohtaisestikin hankalassa rakosessa.
Heino on vasta kutsunut koolle saksalaisten kustannustalojen edusmiehiä keskustelemaan Pohjois-Suomen vanhoista metsistä, niiden käytöstä ja suojelusta. Taustalla ovat Greenpeacen vaatimukset jopa satojen tuhansien hehtaarien lisäsuojelusta.
Sapluunoiden piti olla kaikilta osin selvät. Suomalaisen paperiteollisuuden suurasiakkaille oli ja on tarkoitus todistaa, kuinka hyvin suojeluasiat ovat meillä puuntuottajan, teollisuuden ja maan hallituksen hanskassa.
Ja sitten tähän saumaan tunkee kutsumaton tieto Metsähallituksen Natura-hakkuista Posiolla. "Tieto tästä kiistämättömästä mokasta tuli ikävimpään mahdolliseen aikaan. Nyt voidaan osoittaa, että virheitä tapahtuu", hän sanoo.
Nyt julkisuuteen on kaivettu muitakin suojelurikkeitä. Ne eivät ole omiaan kohentamaan Metsähallituksen julkikuvaa.
Herkkua räyhille
Omilla nettisivuillaan varsinkin Greenpeace on jo pitemmän aikaa otsikoinut juttujaan: Metsähallitus valehtelee, Metsähallitus rikkoo lakia...
Ei vaadita kovin häävejä ennustajanlahjoja, jos väittää että tulevan viikon "metsähuippukokoukseen" osallistuva Greenpeace tuskin jättää kääntämättä tätäkään korttia.
Heino muistaa kuitenkin muistuttaa, että "itse kerroimme nöyrästi Lapin ympäristöviranomaisille virheestämme Posiolla". Muista "virheistä" ei ole kerrottu. Posion tapauksesta kertomistakin aiottiin aluksi lykätä vuoden vaihteeseen.
Aika näyttää mitä tapahtuneesta seuraa. Yksityismetsätaloudessa arvokkaita luontokohteita turmeleva isäntä voidaan tuomita sakkoihin ja jopa vankeuteen.
Iso tekijä
Vuosi vuoden jälkeen hyvää tulosta takova Metsähallitus on varsinkin Itä- ja Pohjois-Suomelle, jos ei nyt elintärkeä niin ihan tärkeimmästä päästä kuitenkin. Pelkästään sen metsätalouden puolitoistatuhatta työpaikkaa Kainuusta Lapin perukoille ei ole pikku juttu.
"Mettävaltion" aluetaloudelliset vaikutukset kaikkineen tekevät siitä jo ison jutun. Talon noin 235:n miljoonan euron liikevaihdosta liki kaksi kolmasosaa taotaan Kainuun, Pohjois-Pohjanmaan ja Lapin talousmetsistä.
Mikäli Greenpeacen äärimmäiset vaatimukset toteutuisivat ja puoli miljoonaa hehtaaria niistettäisiin suojeluun, seuraukset olisivat järisyttävät - ja nimenomaan siellä missä jo muutenkin menee heikosti, maan laidoilla maaseudulla.
Heino käyttää tuttua esimerkkiä Peuravuonon sahasta.
"Jos Ylä-Lapin 150 000 kuution vuosihakkuista luovuttaisiin, se lakkaisi välittömästi olemasta. Inarin kunnalle ja asukkaille aika kohtuuton paikka", hän sanoo.
Toki Heino tietää, että ympäristöjärjestöille työpaikkojen menetyksistä puhuminen suojelun yhteydessä on turhaa.
"Mutta täytyyhän asioista voida puhua."
Tärkeä kokous
Metsähallitukselle tuleva tapaaminen saksalaisten ostajien, heille paperia myyvien suomalaisyhtiöiden, ympäristöjärjestöjen ja mahdollisesti myös hallituksen edustajien kanssa on niin tärkeä, että Saksaan ollaan lähettämässä oma mies lobbaamaan sitä.
Heino sanoo, että yksi tärkeimmistä asioista agendalla on viime vuosikymmenen puolivälissä toteutettu Pohjois-Suomen vanhojen metsien suojelun valmistelu ja päätöksenteko.
"Varsinkaan saksalaisilla paperinostajilla ei ole kokonaiskäsitystä siitä, missä järjestyksessä ja miten suojelupäätöksiä Suomessa tehdään", hän sanoo.
Heino ei lähde arvioimaan, mistä tuossa tapaamisessa lopulta päätetään vai päätetäänkö mistään. Luontevan ja avoimen kekusteluyhteyden avaaminen on hänen mielestään jo sinänsä tärkeää.
Yksi asia on kuitenkin ihan varmaa: saksalaisille tehdään selväksi hallituksen syksyllä tekemä periaatepäätös, jonka mukaan metsien suojelun painopiste on lähivuosina Etelä-Suomessa.
"Ei kai tätä päätöstä voida noin vain muljauttaa toisin päin ja siirtää huomio Pohjois-Suomeen, jossa tilanne suojelun kannalta on jo hyvä", hän sanoo.