Ovesta astui tuttu mies, jota oli jo odoteltukin. Kari Jalosen paluu kärppäläiseksi ei ole kohahduttava, ei dramaattinen, eikä liioin mikään uutispommi.
Näinhän tässä pitikin käydä. Iso ratas pyöri aikansa. Tämä hetki oli nyt.
Kärpät saa päävalmentajaksi persoonan, joka on tähän tehtävään paras mahdollinen vaihtoehto. Valmentaja, joka ymmärtää kaukalon kiemurat. Mies, joka tuntee pohjoissuomalaisen elämäntavan ja kulttuurin. Ihminen, joka käsittää ja osaa tulkita oululaisuuden kiekkohulluuden syvintä sanomaa.
Hän on itse käynyt läpi Kärppien juniorimyllyn aina ulkojäiltä saakka ja edustanut ikäluokkaa, jota voi hyvällä syyllä kaikkien aikojen parhaaksi. Reino "Pappa" Ruotsalainen loi heti 1970-luvun alussa dynastian, joka hakee vertaistaan.
Reijo Ruotsalainen, Kari Jalonen, Pekka Arbelius, Juha Huikari, Arto Ruotanen, Ari Timosaari, Kari Suoraniemi, Kai Suikkanen ja kumppanit voittivat Kärpille suurin piirtein kaikki juniorimestaruudet, mitä vuosikymmen tarjosi.
Kirkkaimpana helmenä hohtaa historiallinen Suomen mestaruus 1981, jonka liekki ei ikinä sammu. Se on mestaruus, joka nousee Jalosen arvoasteikoissa kunniapaikalle, vaikka hän iski todelliseen kultasuoneen kymmenen vuotta tätä myöhemmin Turussa ja TPS:ssä.
Vaikka Jalosen puhetavassa ei enää asu oululainen korostus, hän on edelleen se pellavapäinen Heinäpään poika, jolla on kaupungissa elinikäisiä ystäviä. Mies, jolla on jääkiekolle edelleen paljon annettavaa.
Nyt hän on tullut takaisin kotiin.
Pelaajana Kari Jalosen itseluottamus hipoi pilviä. Jos jonkun piti ratkaista ottelu, hän oli Kari Jalonen - ellei joukkueessa pelannut Reijo Ruotsalainen, joka pystyi täsmälleen samaan.
Jos Jalonen olisi ollut valmis ottamaan vastaan taklauksia ja pystynyt fyysiseen kontaktipeliin, hän olisi viettänyt Pohjois-Amerikassa hyvinkin kymmenen vuotta. Taidoista NHL-ura ei jäänyt kiinni.
Valmentajana hän on vielä etukaarteessa, mutta menestystä on jo tihkunut. Alle 20-vuotiaiden MM-hopea on osoitus onnistuneesta projektista.
Kun TPS voitti liigakultaa 2001, vastuuvalmentajana pauhasi Hannu Jortikka apureinaan Hannu Virta ja Jalonen. Jortikka antoi tiimilleen vastuuta, ja mestaruuden taustavaikuttajana kumarrus kuuluu yhtä paljon niin Virralle kuin Jaloselle.
Päävalmentajuus TPS:ssä ei mennyt putkeen. 2002 TPS oli neljäs ja 2003 kahdeksas.
Jalonen joutui pahaan rakoon, sillä seurajohdon intressien mukaisesti mestaruusjuna halusi vetää pari vuotta henkeä, ja tähtipelaajien siirtomarkkinat jätettiin muiden seurojen temmellyskentäksi.
Kun Jalonen ottaa uuden uuden pestinsä vastaan, yksi asia on varma. Kärpillä on kasassa joukkue, joka ei vedä henkeä, vaan on nyt ja myös tulevat vuodet vähintään mitalitasoa.
Edessä on siis haaste, joka ei kestä isompia säröjä. Kriittinen kotiyleisö suorastaan vaatii menestystä.
1980-luvulla Kärpät voitti neljä SM-mitalia putkeen vuosina 1984-87. Miksei sama voisi toistua myös nyt, kun kahdenkymmenen vuoden ympyrä on sulkeutunut.
Mutta yhdellä poikkeuksella.
Kausista yksi voisi olla kultainen. Tai miksei kaksi.
jouko.vuorjoki@kaleva.fi